Huonekaverille tuli vieraaksi äitinsä, nutturapäinen eläjä. Hän kuului samaan uskonlahkoon kuin poikansa. Äiti ja poika kävivät keskustelua aulassa. Sattumalta olin paikalla kun äiti alkoi tivata hoitajalta, että mitenkä nykyisessä Suomessa voidaan vangita pakkohoitoon vakaumuksen vuoksi. Hoitaja oli viisas eikä tarttunut äidin kysymyksen koukkuun. Näki selvästi ettei hoitajalla ollut vähimpiäkään haluja turpasotasille naisen kanssa. Potilaan äiti istui poikansa vieressä Raamattu käsissään.

Potilaiden nuorisoon kuului 18-vuotias poika. Hän käyttäytyi jotakuinkin tavallisesti eikä näyttänyt olevan lääkehuurussa. Hän tuli toimeen hoitajien kanssa. Juttelin joskus pojan kera. Hänen kysymyksensä olivat aivan älykkäitä luodatessaan henkilöäni. Poika oli pitkä ja sangen hoikka. Hän söi ateriansa hyvin nopeasti. Olin huomaavinani hoitajien vahtivan että hän saisi edes miten kuten ravintoa. Joskus poika joutui vakuuttelemaan hoitajalle syöneensä tarpeeksi tämän epäillessä oliko hotaisun aikana mennyt mahaansa riittävästi sapuskaa.

Poika muuttui täysin hänen vanhempiensa tullessa vierailulle. Hän kiukkusi äidilleen ja isälleen kuin pikkulapsi.

Kerran pojan vanhemmat veivät hänet vaateostoksille. Oli tarkoitus ostaa farmarit. Jo lähtiessä poika äyväsi ettei ostettaisi liian pitkiä housuja. Hänen mielestään housun lahkeen ja kengän väliin piti jäädä näkyviin mahdollisimman pitkästi nilkkaa ja säärtä. Perheen palattua ostoksilta näin pojan pitäneen päänsä. Hänellä jorottivat jalassaan uuden uutukaiset jänishousut: farkkujen lahkeen ja kengän välillä näkyi koko joukon toistakymmentä senttiä nilkkaa. Ja vanhempien puheista paistoi, että niinkin pitkät housut poika oli hyväksynyt vain taistelun jälkeen.

Poika oli puolen vuoden "pestillä". Hän yritti tiukata vanhempiaan vaikuttamaan niin että mielisairaalassa olonsa lyhentyisi. Poika jorisi vastaan ja itkeä pillitti äitinsä ja isänsä pitäessä kiinni puolesta vuodesta.