24.5. klo12.02 s.a. Nurmes, omakotitalo.

Viime yönä klo 24:n jälkeen esiintyi pihapiirin lähistöllä draaman aineksia. Tieltä kuului melkoista paukkamista, jota luulin ohiajavasta rekasta aiheutuvaksi. Metakka loppui yhtäkkisesti. Muutama minuutti räikämisen jälkeen paikalle pysähtyi rekka, jonka jälkeen avasin rullaverhon ja aavistelin entiselle vaimolle jonkun ajaneen kolarin. Melko pian pikitielle talon kohdalle alkoi ilmaantua sinisiä vilkkuvaloja. Lähdin katsomaan mitä oli menossa.

Melkein tiehaaramme kohdalla oli paloauto ja ambulanssi peräovi avoinna. Vähän tienhaarasta Nurmekseen päin välkytteli poliisin Saab sinisiä. Käyskentelin ambulanssin viereen tien luiskalle. Siellä olivat ambulanssimiehet, jotka laittoivat paarin kuljetuskuntoon. Poliisit hyörivät paikalla. Palomiehet olivat rekan kimpussa. Luiskassa olivat myös naapurimme Heljä Lippi ja Kalevi Uramo.

Naapurit sanoivat saaneensa parituntisen nukkumisensa jälkeen railakan herätyksen. Kalevi kertoi maassa istuvaa kuskia jo puhallutetun.

Kalkkirekka oli jyystänyt luiskaa vinottain kivikkoon, hyppinyt kivien yli ja nuppi oli loppujen lopuksi kiivennyt laajan ja korkean kiven päälle nököttämään. Tullessaan rekka oli vääntänyt liikennemerkin, pyörät olivat hipaisseet kumilla mustaten voimalinjan pylvään haruslankaa ja maisemaan oli levinnyt pikkuroinaa. Oli astinlautaa, puskurin pätkää, lasia, peiliä, lipan kappaletta, ajopiirturin kiekkoja...

Välillä kylmästä vavahdellen kiersin auton. Sen ohjaamo oli pysähtynyt melkein kiinni pieneen petäjään ja kuljettajan puolen ovi nojasi näreeseen. Repsikan puolelta olivat ikkunat potkitut; taaempi ikkuna oli potkaistu tai lyöty kokonaisena irti ja ovi-ikkunan sekuriitti oli maassa läjänä. Tuulilasissa oli halkeamia. Palomiehet olivat levitelleet sahajauhoa tankin alle ja panneet sinne myös saavin, johon tippui hiljalleen löpöä. Eräs palomies yritti vääntää päävirtakytkimestä virtaa pois, toinen näytti valoa. Voimallisesta väännöstä huolimatta virtakytkin ei toiminut ja niin palomies irroitti akun kaapelin, jolloin auton parkkivalot sammuivat.

Auton omistaja lienee ollut Mauri Salonen Enosta. Auto oli X-kilpinen. Vetovaunu oli neliakselinen. Etummainen akseli repsotti kiinnityksistään irtaallaan. Koppi oli säilynyt melko ehjänä, tietenkin valot olivat nyrjähdelleet sinne tänne. Rahtijunasta oli peräkärryn aisa vääntynyt, muuten peräkärry oli ehjän oloinen.

Jäljistä päätellen näytti kuin kuljettaja olisi luiskaan jouduttuaan herännyt ja alkanut jarruttaa. Kymmenien tonnien massa oli vaan vienyt auton menojaan. Tie oli kuiva ja kohdalla suhteellisen suora.

Kalevi sanoi kuulleensa mäikeen - asuu noin sadan metrin päässä autosta, kuten mekin - ja katsoneensa ikkunasta ulos. Auton valot olivat näyttäneet metsään. Kalevi oli paikalle tullessaan arvellut, että minkälaista verimuusia löytyneekään. Kuljettajalla oli tuuriakin: ei sattunut ohjautumaan auton lähelle jääneeseen paksuun petäjään ja litistymään koppiin.

Kävijöitä on riittänyt vaikka kuinka runsaasti. Joku kuului tietävän, että kuljettaja oli päässyt omin voimin ulos autosta. Alueradiossa sanottiin kuljettajan olevan tarkkailtavana Pohjois-Karjalan Keskussairaalassa.

Auton nuppi lienee hankala hinattava tai nostettava, sillä se on sekä puheli- että sähkölinjan alla.

Silja ihmetteli, kuinka se oli osannutkin ajaa niin hienosti kiven päälle. Hän vertasi supsikasta parkkeeraamista Ihmemiehen ja Ritari Ässän ajamisiin.

25.5. klo 10.58 s.a. talo.

Heräsin tänään kymmenen jälkeen. Yritys oli ajaa ostamiamme puita traktorilla pihaan, mutta kärryn vetojuhtineen omistava Maritta ei ollut kotona. Heljä naapurista soitti Siljalle. Sitä oli ulkona ruvennut pyörryttämään ja oli sisällä oksennellut. Pelkäsi että tulee jotain muuta, esimerkiksi veritulppa, johon on taipumusta, ja halusi siksi Siljan turvakseen. Heljä on kolmissakymmenissä ja aika lihavassa kunnossa.

"Hienosti" parkkeeratulla rekalla on ollut ihmettelijöitä. Eilen tiellä oli runsain määrin hidastelijoita, tielle ja lähiliittymiin - jopa linja-autopysäkille asti - pysähtelijöitä. Ihmiset haluavat saada onnettomuudesta tarkan selon. Minäkin otin mielikuvan vahvistukseksi rekasta kolme valokuvaa.

Riina piti eilen 13-vuotissyntymäpäiväänsä, vaikka virallisesti täyttääkin vasta tänään. Oli kutsunut luokkansa tyttöjä ja heitä vierailikin noin puolenkymmentä eläväistä. Söivät Siljan tekemää täytekakkua, joivat limsaa. Oli myös sipsejä, keksejä, karkkeja. Tytöt leikkivät sitten seuraleikkejä ja juoksentelivat hippasta pihalla. Viimeinen vieras lähti siinä 18:n seudussa. Tytöt olivat ensimmäisenä, joskus vaille kello 14:n, käyneet sakilla ihailemassa rekkaa kivillä. Riina sai lahjaksi päiväkirjaa, muistikirjaa, albumia, korttia, makeisia runsaasti. Riina oli jättänyt kutsumatta melko lähellä asuvan luokkatoverinsa Myllyn Suvin. Syyksi tytär sanoi sen, kun suvi edellisillä syntymäpäivillä kompastui telttanaruun ja repi näin pienemmän telttamme käyttökelvottomaksi saatesanoin, "olipa heikko". Samoin Riina oli jättänyt kutsumatta kivenheiton päässä asuvan Kirsti Hirvimäen, jonka syntymäpäivillä Riina on käynyt. Tosin Kirsti on huomattavasti Riinaa nuorempi.