Kotona pakkasin tavaroita ja kuuntelin tuttuja narinoita vastuunpakoilusta ynnä muusta.

Kysyin naapuria muuttoavuksi, mutta hän ei tiennyt päättyisikö lomautuksensa vai ei, niinpä asia jäi auki.

Soitin Nurmeksesta Nenoselle kysyäkseni saiko asunnon oveen asentaa turvalukon. Sain luvan. Nenonen aikoi soittaa sähköasentajalle ja tiedustella maadoitetun rasian asennushintaa, oli itsekin kiinnostunut hinnasta ihan uteliaisuuttaan. Myöhemmin hän soitti Nurmekseen ja sanoi työn ja tarvikkeiden maksavan 1500 markan paikkeilla. Olimme yksimielisiä siitä ettei rasiaa kannata laittaa, ja sanoinkin ostavani roikan, jolla vetäisin sähkön tietokoneeseen keittokomeron rasiasta.

1.6. lastasin Sata Aahan niin paljon tavaraa kuin mahtui. Etusijalla olivat siivoukseen ja alkuyöpymiseen liittyvät tarpeet.

Jyväskylään saavuin melko myöhään, kahdeksan seutuun illalla. Ajoin hieman jännittyneenä auton alaoven eteen ja raijasin kamat huoneistoon. Pysäköin vieraspaikalle. Imuroin osan lattiasta ja luuttusin alkovin kohdalta lattian saadakseni patjalle puhdasta alustaa. Rupesin varhain nukkumaan.

Aamulla puoli yhdeksän seutuun tuli sopimani lukon asentaja. Ovikello ei toiminut, joten hän koputti oveen. Pora kairasi ja taltta vuoli turvalukolle sopivan tilan. Tuli melkoisesti siivoa käytävään. Asentaja joutui vähän väliä sytyttämään käytävään valoja. Parit naapuritkin kulkivat ohitse, mies jäi hissin odottelun ajaksi juttelemaan asentajan kanssa. Yritti kurkistaa minuakin, joka istuin sinisellä putkituolilla ja katsoin kuin vahtikoira työskentelyä. Naapurin mies kysyi lukon hintaa ja tuumasi että hänkin on usein ajatellut sellaisen hankkimista; ei näet kestä kauan kun asunto tyhjennetään, jos sellainen porukka paikalle sattuu. Minä sanoin että jo parin tunnin rakosessa onnistuu putsaus ammattilaisilta. Olin kuullut sellaisesta Kuopiossa muorivainaan asuntoa myydessäni. Mies tuumi joissakin taloissa voivan olla sellaisia jotka ihan kyttäävät kääntötilaisuutta. Asentajan kanssa myötäiltiin. Myöhemmin puhuttiin asentajan kanssa.

- Eihän tuo tietysti pitele jos joku tosi mielellä on sisälle tullakseen. Mutta meteliä oven väkisin aukaisusta syntyy ja silloin saattavat jo naapurit kiinnostua touhusta.

- Päästäänhän sitä läpi vaikka betoniseinästä. Mutta varkaille riittää kun ne näkee tällaisen ovessa. Ne ei kehtaa edes yrittää, sanoi työnsä tekijä.

Oli sovittu minun maksavan asentajalle käteen 490 markkaa. Kun maksun aika tuli, paljastui että lukon asentajan rahapussi oli "unohtunut" autoon. Ymmärsin heti pelin hengen ja kävin pikaneuvottelun itseni kanssa, haetutanko piruuttani sen kympin itselleni vai lähdenkö itse sitä hakemaan. Toimin kuitenkin niin kuin hän oli laskenut minun toimivan, eli sanoin: "Käy sillä lopulla kahvilla. Johan tuota on kahvin edestä tullutkin." Miehessä vilahti pikkukelmi.

Välillä hän oli tarvinnut käyttölukon avainta kokeillessaan turvalukon osien passaavuutta ja säätäessään sitä. Lopussa hän oli kysynyt olenko käyttänyt vastaavaa lukkoa. Myönsin. Hän teroitti vielä avaimen koko kierroksen kääntöä ja avaimen nystyräpuolen oikein puolin lukkoon työntämistä. Kuitti oli kirjoitettu 490 markalle.

Lakaisin puunkappaleita ja lastuja kun asentaja hissiä odotellessaan sanoi olleen hyvän kun ovesta löytyi reilua puuta, jotkut ovet kuuluivat olevan niin muovitettuja että oli vaikeuksia saada niihin lukkoa kunnolla kiinni. Lukkojolhan päätteeksi imuroin osan käytävätasanteesta.

Aamupäivällä imuroin koko höskän. Sitten nurinperäisesti ripsuin katon hämähäkinverkkoja koko asunnosta lattiaharjan ympärille kiedotulla pyyhkeellä. Luuttusin pelkästään huoneen lattian ja sen jälkeen järjestelmällisesti huoneen seinät ikkunan sisäpuolta unohtamatta. Tarkoituksenani oli saada yksi tila sen verran puhtaaksi että siihen voisi sijoittaa kaikki nyytit ja laatikot ilman että niiden alle jäisi puhdistamatonta lattiaa. Komeroistakin pesin vain ovien ulkopuolen. Evästelyineen meni iltapäivälle.

Kello 16:n seudussa menin Avis-autovuokraamoon. Siellä ei ollut ketään, joten odotellessani kahvittelin samassa talossa huoltamon kahviossa. En ollut onnistunut Nurmeksesta käsin varaamaan halvinta mahdollista autoa sen minulle käymättömien vapaiden aikojen vuoksi, oli ollut tyydyttävä toiseksi halvimpaan.

Vielä kahvittelun jälkeen autossani istuttua autovuokraamon pitäjä saapui. Teimme paperin, jota tehdessä mies tarvitsi ajokorttini. Pulitin 710 markkaa: 650 vuokrasta ja 60 markkaa vakuutuksen omavastuun pienentämisestä 500 markkaan. Sanoin tultuani täyttäväni tankin samassa talossa olevalta huoltoasemalta. Kuulosti olevan luvallista täyttää myös muualla, jos sattuisin omistamaan muiden öljy-yhtiöiden luottokortteja tai muuten vain asioimaan toisaalla.

Hän lähti esittelemään auton käyttöä. Hansikaslokerossa oli golfpallopäinen polttoaineluukun avain, jonka virtalukkoon panemisesta sain varoituksen. Edellisellä viikolla joku oli työntänyt sen virtalukkoon, josta oli seurannut 2500 markan remontti. "Voi ristus", lausahdin sen kuullessani, "kenenkä piikkiin se meni?" "En tiedä vielä jääkö se meidän maksettavaksi. Sillekin miehelle minä lähtiessä nimenomaan sanoin ettei pidä panna tankin avainta virtalukkoon." "No tyhmyyttään kuitenkin pisti?" "En tiedä tyhmyyttäänkään, mutta unohti. En minä usko että se tahallaan sen teki." Hän neuvoi radion käyttöä ja käynnisti koneen. Sanoin ottavani vielä autostani kassin, jolloin hän sammutti koneen. Kysyin, saaneeko autonrotteloni olla pihassa yötä. Oli luvallista.

Ensi vaikutelmana Transitilla oli hyvä ajaa. Mietin Nurmesta kohti sompaillessani, että tällaisellahan olisi ihan mukava painella vaikka töikseen, pitkällä matkalla.