Paukkupete opetti teoriaa yhden päivän. Yön aikana tippahommat.

Toisena aamuna tositoimiin. Koko remmi metsään. Kivi tulevalla metsäautotiellä. Reiästä oli puute, siis Copco kiskaistiin jyrisemään. Terä muutti kiveä pölyksi.

Aikatulilangan puristus nalliin. Nalli upposi pieneen dynypätkään, joka sujahti reikään ja työntyi puukepin edessä pohjaan. Reikä täyttyi kivipölyllä ja hiekalla.

Väki hajaantui ja suojautui. Punaisia lippujakin mukana. Huutoa: "Aammutaan..." Pete tuikkasi tulen. "Aammutaan, palaa..."

Räjähdys. Pientä kivisadetta. Paikalle takaisin. Palaneen haju. Kivi helposti siirreltävinä lohkoina, joita väki rupesi käsittelemään.

 

Räjäytin pusikkoisen tien varrella. Pete pisti sen kammen taskuunsa. Kelasta levisi tulilankaa.

Rakenteilla minikenttä. Oli tarkoitus liikutella kiviä ja kantoja useita samalla kerralla. Erinumeroiset nallit käytössä. Veto räjähtävälle tulilangalle nalleineen ja räjähteineen. Kantopommit sopiviin kohtiin ja asentoihin.

Valmista. Samassa jyrähti. Kahdeksan kuollutta ja kaksikymmentäseitsemän loukkaantunutta. Kuolleissa seitsemän oppilasta, joista piti tulla metsätyönjohtajia ja Pete. Vain paristolla leikkinyt selvisi naarmuitta.

 

Tokaisu:

"Voima ylitse muiden."

Voi helposti kuvitella kuinka mieleinen ajatus tuo on heikkoutensa tuntevalle. Tuo kolmen sanan ajatus on heikolle huume, josta hän ei pysty vierottautumaan.

Heikko ei tietäisi ajatella kolmen sanan ajatusta, jos hänelle eivät sitä olisi ihmiset joskus opettaneet.