Kourasta oli kaksi nippaa rasvaamatta, kun paikalle taappi Paten kanssa huoltomieskoulutusta saava oppilas. Pate antoi ymmärtää että huoltoa jatkettaisiin huoltohallin edessä. Hommaan alkoi tulla hässäkän makua. Minua rupesi välittömästi pännimään joutuminen huoltohallin seutuville monien jo oppinsa saaneiden, kuljettajakoulutuksensa käyneiden, huoltomiesten silmäilyn alaiseksi.

Pate oli aamulla käynyt utelemassa minulta olinko keskiviikkona tankannut Ponssen. Vastasin etten ollut liikuttanut konetta mihinkään. Tiesin mistä oli kyse. Vieressäni Ponssea huoltanut nuori mies oli heti alkuun huomannut koneestaan puuttuvan polttoainetankin korkin. Muuten sama puutos oli ollut toisessakin jumppa-alueen koneessa.

Pate oli häärinyt kiitettävän usein seutuvillani, niin silloinkin kun ilmoitin olevani epävarma ajamisen suhteen. Rauhallisesti hän kertasi minulle ajamisen niksit ja käski ajaa jumpparadalla pienen kiekan että öljytkin lämpenisivät ennen öljynvaihtoa. Starttasin koneen ja nostin kouraa sen verran maasta että saatoin kouristaa sitä supumpaan, pudotin sen sitten maahan. Annoin moottorin käydä ja kävin maasta käsin ketjusta ilmaamassa, samalla vapauttamassa vedestä, paineilmasäiliön. Sammutin moottorin ja rasvasin kourasta kaksi parempaan asentoon kääntynyttä nippaa.

Otin prässin koneen sisälle ja ajoin pienen pyörähdyksen. Pate oli pannut koneen vaihteen hitaimmalle. Vekslasin 909:n toisin päin ykkösharjoituspaikalle, pinojen väliin. Käänsin istuimen toisin päin ja ajoin eteenpäin ratista ohjaten. Meno oli onnettoman hidasta, joten pysäytin vihreän pikkupaholaisen, painoin namikasta liikkumissuunnan pysähdyksiin ja ronksautin vaihdekepin kakkoselle. Näppylöityäni kulkusuunnan eteenpäin ja lisättyäni kaasua kone ei liikkunut mihinkään. Napsautin kuormausjarrun pois päältä, jolloin vempele alkoi kaasua lisätessäni edetä. Elämyspedagogiikka oli opettanut, että vehjas kulkee kuormausjarru päällä vain ykkösellä ja melko varmasti vain hitaalla nopeusalueella.

Kaartelin polttoainetankin viereen, Paten kanssa oli sovittu minun täyttävän koneen tankin menomatkalla. Jostakin syystä kirjaamiskopin lähellä olevan pumppusäiliön luukku reuhotti avoimena. Ruuvasin koneen polttoainesäiliön korkin auki ja asetin sen kuorijätteestä ja maamoskasta katuharjalla ja potkimalla puhdistamani kuormatilan pohjan päälle. Veivasin pumpulla löpöä tankkiin ja muistelin joku aika sitten tapahtunutta sattumusta.

Palautin katuharjaa kirjaamiskopille ja kävellessäni huomasin kolmen opettajan - yksi oli autokoulun pitäjä, toinen Veka ja kolmas opettaja, joka oli keskiviikkona neuvonut Ponssen kuormaimen vian "korjaamisen" - nauraa röhisevän oikein tolkusti. Tultuani aivan lähelle heitä autokoulunopettaja kysyi, "niin missä koulussa sinä opit että autolla ajaminen on ylimääräinen homma?" "Tammelan metsätyönjohtajakoulussa", vastasin vakavana. Pistin harjan seinustaa vasten jonkun triosta sanoessa: "No olet sinä jotain sitten oppinut." Mennessäni koneelle takaisin kuulin selkäkeikkanaurua, siihen osallistuivat kaikki trion jäsenent. He venyttivät nauramistaan pitempään kuin olisi olettanut. Ennätin kirjaamiskololta neloskoneen seutuville ennen kuin nauru hävisi. Mieleni ei todellakaan keittänyt mettä.

Tankin täytyttyä asettelin polttoainepistoolin ja letkun huolellisesti paikalleen, lukitsin luukun ja vein avaimen kirjaamiskolon seinälle omaan naulaansa. Koneessa otin käyttötuntikirjan esille. Tuli puute kynästä; olin hävittänyt sen jonnekin nelosjumppapaikan pinon väliin. Menin uudelleen kirjaamiskoloon ja sieltä löytämälläni kynällä kirjoitin sen päivän riville polttoainesarakkeeseen "51 litraa". Palautin kirjan 909:ään mustaan kansioon.