Todellisuus ei veny, sitä ei narrata. Ei edes sanoilla. Ja varsinkaan ei sanoilla.

Sanat ovat kaiken pahan alku.

Ihmiseen juurtui sana. Ja siihen hän sortui.

Ihmistä hallitsee sellainen harha, että hän pystyy sanomalla muuttamaan asiat mieleisikseen.

Vaikka planeetalle yrittäisi kuinka sanoa...

Maa ei kuulu uskovaisiin.

Sanoimme maalle sanan "pyhä". Se ei ymmärtänyt sitä.

Vain elääksemme kosketimme maata sanoillamme.

Elättimme. Sana.

Piiskurimme. Sana.

Murhaajamme. Sana.

Ilman sanoja ihminen ei olisi pystynyt tekemään tätä lyhyttä planeetan kestävyyskokeilua. / Yksi päivä, yksi yö.

Joskus mykistyy sanojen edessä.

Kaikkeuden sivilisaatioiden joukossa ihmisten häviäminen ei ole niin erähäinen tapahtuma. / Sivilisaatioita syntyy, elää ja kuolee lakkaamatta.

Elämä on häiriö.

Häiritsin kuolemaa: Elin.

Minä. Etuoikeutettu kuolemaan.

Persoonaton kuolema.

Saatetaan sanoa: "Kun minä olen kuollut." / Siinä on harha. Ei kuolemalla ole minuutta.

Elämän alkaminen on eriytymistä. Kuoleminen on yhtymistä.

Yhdyin kuolemaan. Katosin.

Aluton kuolema - elämä - loputon kuolema.

Jotkut yrittävät repiä elämästä kaiken mahdollisen irti. Niin, ei ole olemassa mitään varastoa mihinkä repimänsä säilöisi.