Komppaniarakennuksen etupuolen nuorehkossa sekametsässä harjoiteltiin kaasunaamarin pitoa ja käyttäytymistä ydinräjähdyksessä. Nuori, lyhyehkö, hieman mursukkuutta vartaloonsa saanut kersantinjässikkä koulutin joukkuetta. Vaikka kersantti Saramolla, vaikka minulla oli kumpua vatsan kohdalla, olin marssilla näyttänyt, että kiloni kulkivat helposti kärkikävelijöiden vauhdissa, sitten kun olin toista kilometriä ennen päätepistettä vapauttanut marssin nopeuden kunkin mieleiseksi. Sen lausumat s-kirjaimet kuulostivat tosiuskovaisten ässiltä.

Raitis kesäilma täytti meidän sotilaiden keuhkot. Meitä koulutettiin turvallisille ja terveellisille sotimistavoille. Luottavaisin ilmein rikastuimme opeilla lämpöaalloista, paineiskuista ja painetuulista, itsemme naamari- sekä vaatesuojauksesta ja pikasuojautumisesta. Viisastuimme varsinkin aseidemme ja ampumatarvikkeidemme suojaamisen järjestämisessä.

Meitä neuvottiin ydinräjähdyksen jälkeen pysymään paikallamme kunnes paineaalto olisi iskunsa hyökynyt. Sitten saimme tietää, että taistelutoiminnan jatkamisen mahdollistamiseksi pitäisi sammuttaa pommin sytyttämät palot, auttaa tovereita, kunnostaa tuliasemat ja taisteluvälineet. Kuultiin mitä olisi tehtävä säteilyaineen vaikutuspiiriin jouduttaessa, kuinka kuului kuoria poterosta ja sen reunamilta kymmenen senttiä maata ja kiikuttaa se tuulen alapuolelle tai kopertaa uusi potero tai käyttää suojapaperia. Opimme, että tarvittaessa iho, vaatteet ja aseet esipuhdistettaisiin veteen kastetuilla tupoilla ja runsaalla vedellä. Vähemmän saastuneille varusteille ja aseille riittäisi ripsuminen tai piiskaaminen varvuilla ja oksilla. Meille mainittiin säteilysairauden ensimmäiset oireet, oksentelu ja pahoinvointi. Sivuttiin myös myöhempiä oireita, ripulia, suun ja kurkun tulehtumista, kuumetta, ihon punoitusta, ihonalaista verenvuotoa, verenvuotoa nenästä, tukanlähtöä, ruokahalun menetystä ja yleistä heikkoutta. Kuultiin röntgeneistä, määristä jotka eivät sairastuta aina määriin jotka tappavat jokaisen sotilaan.

Yllättäen kersantti Saramo viitasin kädelläni ilmaan, halusin niille toimintaa ja huikkasin: - Tuossa suunnassa välähti!

Työpukuisina ja taisteluliiveillä rintamme kahlinneina me isänmaan toivot syöksyimme kivien taakse, puiden paremmalle puolelle, painanteisiin, kuka mihinkin. Minä suljin silmäni ja retkahdin selälleni.

- Mitä sotamies leikkii? Suojaan! äsähdin sille torvelolle.

- Herra kersantti, olenko minä vielä teidän mielestänne elossa? kysyin siltä silmät kiinni maatessani, arvasin että se puhui minulle. Se tuli lähemmäksi.

- Sotamies suojaan! Heti! karjaisin.

Kättä eteeni ojentaen hapuilin hitaasti eteenpäin.

- Silmät auki! Mitä te oikein kummittelette?

- Herra kersantti, jos mielestänne olen vielä elossa, niin olen parista minuutista pariin vuorokauteen sokea.

- Mikä teidän nimenne on?!

- Sotamies Halmejärvi, herra kersantti.

- Sotamies Halmejärvi uusii tämän harjoituksen yksinään. Tuossa suunnassa välähti!

- Näinkö sen välähdyksen, jäinkö eloon? kysyin retkahdettuani.

- Suojaan!

Haparoin silmät kiinni kontallani.

- Silmät auki! Ylös!

Kömmin seisaalleni.

- Taivaalla välähti!

- Jäinkö...

- Sotamies Halmejärvi ilmoittautuu koulutuksen jälkeen komppanian päällikön puhutteluun!

- Kyllä herra kersantti.

Ylösnousumme jälkeen meidät komennettiin komppanian edessä olevalle kentälle. Saramo väläytin jälleen tuossa suunassa, jolloin kaapaisimme pikaisesti tesetin oikeasta taskusta nailonkuteisen sadeviitan, heitimme sen päällemme ja laskeuduimme maahan käppyrään. Halmejärvi jätin sadeviitan levityksen tekemättä ja retkahdin maahan, jolloin Saramo komensin sen ketaleen sisälle. Hitaudesta johtuen jouduimme uusimaan harjoituksen.