Jyväskylässä ajoin suoraan Volmarinkadun välitykseen. Siellä runsaasti puhelimella häirittynä setvimme kohteita ja täytin lanketin. Puhelimesta oli väkisin repäistäydyttävä irti, mutta kun istuuduttiin välittäjän Alfa Romeoon, niin ennen käynnistämistä jo joku soitti kännykkään, johon nainen oli sisällä kääntänyt puhelut yhdistymään. Hands free-toiminnon avulla välittäjä vastasi matkalla vähän väliä puhelimeen. Olimme varautuneet käymään muun muassa Vaajakoskella, mutta minua oli jo edellisenä päivänä jäänyt kukuttamaan jokin Pupuhuhdan kämppä, jossa päätettiin käydä ensin. Toimistossa olin maksanut huntin näyttöpalkkiota, ennen lähtöämme. Ajellessamme jatkoin toimistossa aloittamaani puhetta, että voisin maksaa enintään kymppitonnin vuokraennakkoa, mutta en pitänyt mielekkäänä sijoittaa useita kymmeniä tuhansia ennakoksi. Välittäjä tuumasi ettei sellaisia rahoja kukaan vaadi, vaan yleensä riittää kun tarjoaa yhden kuukauden vuokraa vastaavan summan vuokratakuuksi. Olin tiedosta helpottunut, vaikka mukana oli myös halua puhua itseäni varmaksi vuokranmaksajaksi.

Ajattelin mielessäni "tädin" autoilun olevan iskareille hupaa, kun se turhia hidastelematta hujautti Vaajakoskentieltä Tuohitielle kääntyessään jalkakäytävätason luiskakiveykseen, teki jo mieli jalkoja nostaa, oletin että kolahtaa, mutta ihmeesti oli maavaroja, ilman pohjakosketusta meni. Havutieltä haettiin kämpän avain. Kulkiessa katsottiin ulkoa erästä autotallista muunnettua yksiötä, joka oli vapautumassa. Tuumin päässäni olevan hankala asua niin lähellä omistajaa, muun muassa olisi aina kuljettava omistajan ikkunoiden editse.

Pupuhuhtaan mennessä autoon tuli puhelu jostain surkeasta sosiaalitapauksesta, miehestä jonka vuokran piti maksaa sosiaalihuollon, muttei sitä ollut maksettu. Välittäjä lupasi selvittää asiaa. Puhelun päätyttyä asunnonvälittäjä tuumasi, että he joutuvat olemaan joidenkin asiakkaidensa suhteen melkein kuin holhoajia. Arveli jo puhelimessa rassukan olevan niin laiskan ettei viitsi edes kerran kuussa käydä sosiaalitoimistossa saadakseen vuokran siirrätettyä asunnonomistajan tilille. Nainen sanoi joutuvansa joissakin tapauksissa vielä vuosienkin päästä palaamaan välittämiinsä asuntoasioihin, ja hänelle kuuluvan vastata touhun onnistumisesta myös vuokrasopimuksen syntymisen jälkeen.

Nainen oli ovelasti lähtiessään evästänyt minua päivittelemällä esimerkiksi muutamia vähän päälle kaksikymppisiä nykynaisia: "Jos niille ei ole aivan juuri vedettyä valkeata seinissä, niin ne välittömästi kääntyvät kannoillaan. Minä en oikein ymmärrä, kuinka ne pärjäävät tässä maailmassa kohta. Ja sosiaalihuolto ostaa niille televisiot ja kaikki koneet ja kalusteet. Jos vertaa vaikka siihen minkälaiset ovat olleet itsellä ensimmäiset asunnot. Puutalot, joissa puulämmitys ja kantovesi..." Ja minä heittäydyin naiselle joo-mieheksi, jopa kaivelemaan lisää syvyyttä muinaiseen kurjuuteen.

Taiteilin - hölmöilin - talon ovissa yrittäen myöhästyneesti laittautua oven avoinna pitäjäksi. Kun kämpän ovi oli auki, siirtelin jalalla vasempaan postiluukusta pudotettua mainospaljoutta. Asunto näytti ensi silmäyksellä suht tilavalta, neliöihinsä nähden, mutta oli koko lailla paskainen. Seiniä oli rasitettu tokittamalla jos kuinka paljon pienillä nauloilla kiinnitettäviä koukkuja ja repimällä niitä pois, poratuilla rei'illä ja muuten naulatuilla nauloilla ja kierretyillä ruuveilla. Keittiössä saastan keskellä oli sulaneita ja katkenneita keittiökalusteiden ottimia, pakastimen kahva lenksui, kalusteiden ovet olivat mikä minnekin päin kallellaan, muuan peitelastulevy irti, kattorasiasta puuttui kansi ja rasiasta törröttivät paljaat sähköjohdon päät, omin päin jälkiasennettu pakastin-jääkaappitorni oli nyökällään eteenpäin, koska alla ollut lastulevy oli painunut luttuun painon ehkä kosteudenkin vuoksi. Ikkunoita saattoi luonnehtia läpinäkymättömiksi. Kylpuhuone oli hyvän kokoinen, mutta lavuaari monesti halkaistu, irtopalanen liimattu siten että yhdessä kohdassa oli reikä, peilin lasinen taso puuttui, kalusteisiin liittyvät muovipäällysniklaukset liuenneet, vessanpytty mustana pinttyneestä paskasta. Kylpyhuone haisi ällöttävälle. Välittäjä aukoi hanoja ja huuhtoi pyttyä hajun hävittämiseksi, sekä ihmetteli entistä vuokraajaa, "niin siistin näköinen poika", useammin. Sanoi entistä vuokralaista opiskelijaksi, joka oli kuitenkin ilmoittamatta lähtenyt kämpästä. Parvekkeen ja vaatehuoneen olemassaolo olivat miellyttäviä yllätyksiä.

Puhuin, "tässä pitäisi tehdä korjauksia: ainakin ottimet laittaa ja kattorasian kansi, maadoitettu rasia huoneeseen tietokoneelle ja seinät kitata, hioa ja maalata".

Välittäjä: - Minä muistelen että niillä on alan liike itsellään, ainakin tarvikkeet voisi saada edullisesti.

- Minä voisin vaikka itse tehdä maalauksen.

- Tuota pitää kysyä.

Aikani lattioiden läikkiä ynnä muuta katseltuani sanoin tarjoavani tästä tuhatkaksisataaviisikymppiä.

- En usko sillä lähtevän. Edellinen vuokralainen on maksanut 1500. Minä jo kehotin heitä varautumaan noin 1400:n tasoon. Oikein vinguttamalla tämän voisi saada johonkin 1350:een.

Lähtöä tehdessä muutin kantaani, "no 1300 kuussa, jos siihen suostuvat niin minä otan tämän".

- Kysytään. Nyt on vuokrat laskeneet, että sikäli on ymmärrettävää.