27.

Irman kerrontaa:

Vihdoinkin on sade lakannut ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Käyppä ajamassa auto portaiden eteen Rauno, sanoo äiti. Pian on keltainen Corolla ajettu rappujen eteen. Auton "takakontti" auki ja teltta, makuupussit, ruokatarvikkeet ja astiat konttiin. Rahat on käyty  pankissa  vaihtamassa markoista kruunuiksi ja matka Norjaan voi alkaa. Äiti, isoveli Rauno autonohjaaja, käyvät istumaan eteen. Leena sijoittaa itsensä mukavasti takaistuimelle. Vekku koira viedään naapurintädin iloksi matkan ajaksi. Rauno tarttuu ohjauspyörään ja polkaisee auton käyntiin. Lisäten kaasua, kun moottoritielle päästään. Hyvästi, hyvästi kotikaupunki ja tutut maisemat vähäksi aikaa. Tienpäällä on runsaasti autoja ja muita kulkuneuvoja matka pohjoista kohti jatkuu. Oulussa otetaan eväät esille ja ruokaillaan. Syötyä matka jatkuu vielä  tutuissa maisemissa. Sodankylää lähestyttäessä juoksee porolauma tielle joukossa pieni vasakin. Otetaan vasa meille on niin suloinenkin, sanoo Leena. Lapsikulta missä me pitäisimme, kun kerrostalossa asutaan sanoo äiti. Ilta on pitkälle kulunut mutta aurinko vain paistaa.  Pitäisi päästä nukkumaan. Auto pysäytetään kuivan kankaan laitaan ja Rauno alkaa tottuneesti pystyttää telttaa armeijan käynyt, kun on. Silloin astuu kuvaan mukaan "miljoona-armeija" sääskiä. Niitä on jokapaikassa hyrisemässä ympärillä, kuinkahan päästään telttaan hätäilee Leena. Ja hyttysöljy, kun on unohtunut matka tarvikkeista. Ikävä unohdus. Vihdoin jokainen on makuupussissaan ja hiljaa siunaten käydään levolle, kiittäen taivaanisää matkan varjeluksesta. Aamuyöstä herää äiti nenänpää "jäässä" ja on heinäkuu. Auton kattokin on jäässä ja ihmeellistä aurinko paistaa. Pian siinä herää toisetkin matkalaiset ja muistaen edellisen illan sääski taistelun päätämme jatkaa matkaa. Porttipahtaalla äiti keittää retkikeittimellä aamukahvit ja voileivät maistuvat  raikkaassa aamuilmassa. Ranta on lähellä niin Leena menee äidin avuksi pesemään astioita rantaan. Pian ollaankin valmiit jatkamaan matkaa.

     Maisemat ovat muuttuneet siitä, kun kotikaupungista lähdettiin. Puut  ovat  muuttuneet niin kitukasvuisen näköisiksi. Kuusenlatvat 2 tai kolmihaaraisia ja oksia toisella puolen puuta. Männynkäkkyröitä nekin monihaaraisia. Väliin on suota ja suolampia, mutta kaukaa siintää tuntureita. Ivalossa täydennetään varastoja mm hyttysöljyllä jota ei sitten kuitenkaan koko matkalla enää tarvita. Hyvällä paikalla on rukoushuone Ivalossa ja erikoisen mallinen on myös kotaa muistuttava kirkko.

     On iltapäivä, kun ohitamme Karigasniemen tulliaseman. Käden viittauksella ohitamme norjalaisen tullimiehen. Jännitys kasvaa, kun lähestymme Porsangerin vuonoa ja sen rannalla olevaa Lakselvan kaupunkia. Huikaisevassa auringonpaisteessa näemme, kuin taulun lumihuippuiset kalliovuoret ja jäämeren kirkkaan veden. Äiti, Rauno ja Leena ovat haltioissaan ja auto pysäytetään. Itse kaupunki on pieni ja matalasti rakennettu. Talot kauniisti maalattu kirkkain värein. Ikkunoissa norjalaisten perheenemäntien huolella hoitamat puhtaat verhot. Tämä oli silmiinpistävää koko matkan ajan. Matkaa on jatkettava ja auton "nokka" Porsangerin niemeä kohti. Kyllä sitä kiertämistä riittääkin. Mutta kun on erilaista kaunista ja jylhää katseltavaa niin matka kuluu mukavasti. Hammerfest joka on Kvalöyn saarella seuraava kohde. Silta on rakenteilla ja mahtava tuleekin. Nyt on kuitenkin mentävä Kvalsuntista autolautalla. Automme ajettua paikalle josta autolautta lähtee joudumme pitkän jonon päähän odottamaan vuoroamme. Eri maiden, eri merkkisiä autoja turisteineen on matkalla Hammerfestiin. On "rättikatto" sitikkaa ja dollarihymyä. Rauno ostaa norjankruunuilla  kultakaluunaiselta rahastajalta liput autolauttaan, joka on kuin laiva yläkansineen ja kapteeneineen. Vuorollamme ajetaan auto lautalle. Voi, sitä puheenporinaa ja ihastuksen huudahduksia monilla eri kielillä, kun lautta lähtee liikkeelle. Tie Hammerfestiin kulkee rantaviivaa seuraten. Niinpä kaupunkia lähestyttäessä ja merelle päin katsoessa näemme, kuinka suuri valkoinen valtamerilaiva seilaa rantaa kohti. Saisipa lähteä vaikka Huippuvuorille.

     Ei ole Hammerfest hiekalle rakennettu vaan kalliolle.  Vuonon tai paremminkin saaren rantaa kiertää asfaltoidut kadut. Katujen varsilla on värikkäät talot ja liikkeet. Osittain, kuin portaille on taloja rakennettu kallion kupeeseen. Suunnittelijoilta, kuin rakentajilta on vaadittu suurta taitoa rakentaessaan. Miten huolella hoidettuja parvekeamppeleita kukkineen näimme.  Ikkunoissa yksi tai useampi ikkuna valaisin riippumassa. Leena pohti useampaankin kertaan sitä miksi nuo valaisimet ovat ikkunoissa. Kaikki me tulimme siihen tulokseen, että kun norjalaiset ovat "merikansaa" niin merimiehet ja kalastajat  toivotetaan tervetulleeksi ikkunavaloilla. Täällä ensi kerran huomasimme kuinka keskeinen sija Norjan kansan sydämessä on hengellisellä elämällä. Filadelfia seurakunta oli saanut rukoushuoneen hyvin keskeiselle paikalle. Jos aikaa olisi ollut niin mukava olisi ollut pistäytyä rukoushuoneeseen. Ilta on pitkälle kulunut, kun pistäytyy koko perhe matkamuistomyymälään. Valitaan kortit lähetettäväksi sukulaisille ja ystäville. Kun vielä postimerkkejä saamme niin kortit  vaan postiin menemään  Suomeen. Auton suunta takaisin lautalle, mutta ennen sinne menoa Leena tahtoo ottaa matkamuiston Kvalöyn saarelta ja rantakivi  siirtyy  Leenan laukkuun.