Katselimme hämärähköä salia; lepatusta ja surinaa. Kohta Hilkka levitti pitkisten verhoamat haaransa ja oksensi eteensä lattialle. Hain sisääntuloaulan vessasta käsipyyhkeitä ja koppasin naulakoiden viereltä lattialta tyhjän muovikassin. Siivosin Hilkan edestä kaulapaskojaan, joita ei ollut aivan litratolkulla. Panin likaiset pyyhkeet pussiin ja jätin pussin penkin lähistölle. Vähän aikaa nuokuttuaan Hilkka lyöttäytyi penkille pitkälleen. Minäkin olin sippi, tein samoin. Tönin takamuksellani Hilkkaa että sopisin penkille; hän kääntyi kyljelleen, jolloin tuli tilaa. Hilkka jäi makaamaan selkäpuolelleni kasvot niskaani päin. Ryyppäydyin uneen.

Heräsin ravisteluun. Hilkka sanoi kekkereiden loppuneen ja pitävän lähteä pois. Kömmin istualleni. Hilkka marni hitaasti ulko-ovelle päin. Oloni oli pöhnäinen, en tahtonut jaksaa pitää silmiäni auki. Nuokuin torkahtamisen rajoilla. Silloin etuvasemmalta lähti etenemään kipakoiden askelten kopina. Kun kopina oli tullut muutaman metrin päähän minusta, eteeni, vilkaisin menijää. Se oli Rii. Rii, jonka seuraan olin halunnut kuukausia. Tunnistettuani menijän, jokainen kengän kipahdus oli kuin tikarin pisto rintaani. Arvasin seniltaisella törttöilylläni lyöneeni naulan Riin ja minun "suhteen" arkkuun. Perään olisi tehnyt mieli yrittää, mutta masennus sanoi ettei kannattanut.

Pakottauduin pystyyn. Kävelin aulaan. Piristyin hiukan. Kannoin järjestäjien apuna muutaman tuolin salista niiden varastointitilaan. Sitten huomasin Rantakoivun Ilkan kuvaavan videokameralla jotain salin yksityiskohtaa, hän seisoi tuolilla. Mennin Ilkan taakse ja aloin huojutella häntä jaloista; ajattelin tulevan nätisti lainehtivaa kuvaa. Ilkka kielsi, jolloin lopetin heilutuksen.

Ulkona haikailin meikäläisiä, en nähnyt yhtäkään. Laahustin kämppääni. Esko veteli hirsiä punkassaan. Laskeuduin sänkyyni.