Lokakuun alkupuolella aloin olla perin pohjin kyllästynyt ainaisena kuuntelukohteena oloon:

"10.10. - 11.10. välinen yö.

Saapa nähdä mitä tästä kehittyy. Tämän talon väki aloitti laajana joukkona niin sanotun vartioimiseni. Eli käytävässä on maannut henkilöitä oveni lähistöllä nyt ainakin tähän asti. Kello on 1.12.

Minua koetetaan painaa väkisin alakerran eläjän - naispuolisen - räätälöimään kuosiin. Se tuskin onnistuu jos eivät henkeä ota.

On ilmennyt että minun pitäisi tuottaa tietty melutaso tuon nimeltään ilmeisesti Multalan rauhoittamiseksi.

Esimerkiksi 10. päivä keskipäivällä kun pidin radion jonkin aikaa suljettuna, siksisi kauhea haloo ympäri talon. Ne kuvittelevat että minä kyttään tuota ihmistä.

Koko show alkoi paremmin pyöriä 9. päivä, jolloin vedin ehkä puolenkymmenen tunnin hiljaisuussession. Tuo alakerran ämmä juoksenteli ympäri taloa, myös nämä vierusnaapureina olevat huoneistot, "ihan mahdoton"-tyylin kommenteillaan. Alakerrassa eukkojen jeesustellessa hiljaisuuttani, tunnuin olevan hyvin tarkoin selville otettu henkilö, muun muassa "kun sen luona ei ikinä käy ketään". Ja sitten kuului maininta siitä, että "sen takia se tekkee, kun ei saa vittua".

10. päivä päivällä rohventeerattiin (naiset) parvekkeilla tätä tapaustani, kun päätin keskipäivällä ruokailtuani panna radion kiinni ja olla hiljaisuudessa pitkälläni." Alapuolellani olevalta parvekkeelta Multalan eukko puhui kerroksessani viereisessä huoneistossa asuvan Kahelinín muorin kanssa minun ennenkuulumattomasta kummallisuudestani. "Tuon hiljaisen hetkeni, olisiko ollut tunti, aikana potkaistiin muun muassa hyvin ravakasti porrashuoneen kaiteeseen." Ymmärtääkseni alakerran asukkaan mies tai miesystävä kävi kuumissaan läväyttämässä potkun, jonka jälkeen kaide kumisi pitkään. "Alakerrassa päivitteli muun muassa mies kauheuttani, sitä että kyttään." Alakerran asunnossa ravautui väkeä ihmettelemässä minun kummallisuuttani, äänistä päätellen siellä kuulosteli ainakin taloyhtiön naispuheenjohtaja ja joku "virallisempi" mies. "Virallinen" mies toimi ovelasti, se ei tullessaan lausumiensa sanojen jälkeen puhunut tuntikausiin mitään, vasta lähtiessään se puhui, jolloin minulle paljastui että se oli tunteja kuunnellut hiljaisuuttani. "Aikoihin on eletty, jos hiljaisuuskin on rikos. Sen ymmärrän hyvin että tästäkin talosta on poistettu joku ovien paiskoja, mutta että jonkun keunan takia ei saa olla enää edes hiljaa." Kesäkuun lopulla tai heinäkuun alussa talossa oli vaikuttanut ovien paiskoja. Se oli aina pikkuisen väliä pidettyään läiminyt oviaan niin lujasti kiinni, että varmaankin karmit lienevät olleet vaarassa. Eräänä päivänä kuulosti jonnekin alempaan kerrokseen saapuvan pari miestä, jotka kuuluivat sanovan, että olisi lähdettävä. Ovien paiskominen loppui kuin veitsellä leikaten. Arvelin paiskojan päässeen hoitoon. Samoihin aikoihin jossain toisaalla talossa soi stereot täysillä keskellä yötä jotain kappaletta toistaen. Silloin ajattelin talon olvan rauhattoman ja pelkäsin sen aiheuttavan häiriöitä kirjoittamiselleni. Mutta onneksi yletön metelöinti loppui.