Mä oon Mimmi, mooi! Ne on sanonu mua kuumaks ämmäks, ja mitä tota kieltään. Mä sanon suoraan, et on tullu oltuu aika monen kundin kans, silleen. Musta siinä ei oo mitään hämyy, mä oon lätkässä siihen touhuun.

Mun fysiikka on semmonen, et kuta enemmän mua hinkataan, sen kuumemmaks mä tuun. Joskus musta tuntuu, et mä voisin laueta yhä uudestaan vaikk paikat suorastaan hehkus jo entisistä.

Siis jeesus, sitä kutien määrää! Siinä on moni mälli lentäny mun kans. Just, mut raskaaks mä en tuu. Mul on aina ollu semmonen vika, et jälkeläisten tulo estyy. Mitäs tosta. En mä haluukaan paksuks, hukata muotoja ja lässähtää leväperäks. Tietty se paikka väljenee, mut silti mä en pihtaa, siit voit olla halleluja!

Siis sebaot, kun mä pääsen oikein hyvän jätkän käsiin, se on yhtä kouristusta, säkenää ja roisketta. Hyvä, et kerkee henkee väliin kiskasta kun jo mennään uutta kiekkaa.

Mä en tykkää uunoista jätkistä. Mä haluun et mua hallitaan. Aina kun mä tapaan uuden pojun, mä ensteks jännitän, et tunteeks se meikäläisen kahvat ja perät ja riemulippaat. Et päästäänks heti kunnolla hinkkaan vai pitääks vielä opetella. Ja ajai, jos se puristelee mua oikein, sillon tää Mimmi on otettu.

No joo, mä oon tumma. Ja niinku näkyy, tää mun väri ei oo mitään tummaverisyyttä vaan suht rehellistä mustaa. Mut oon mä kelvannu kaiken värisille: keltaisille, mustille ja valkoisille kundeille. Ja tota noin, mä oon vähän kuherrellu kiltsienkin kans. Must on ruvennu tuntuun, et oikeastaan mun puuhissa tolla värillä ei oo just merkitystä. Sitä paitsi, sanoohan ne et black and beautiful.

Hei mut nyt pitää lopettaa. Toi ihana muru tulee sen näköisenä, et kohta se ottaa mut. Pidä sä peukkuja, et olis kunnon keikka, et homeet lähtis vek ja sais paljon nytkyy.

Pitempi, onkimato-Hyrinä pistin rynnäkkökivääri-Mimminkin tarinan sisältäneen vihkon paikkaan josta olin sen ottanut.

Yö. Käytävän päässä olevan limonaadiautomaatin hurinaa lukuun ottamatta oli hiljaista. Komppania nukkui. Virallisesti talossa valvoi vain yksi sotilas, minä, sotamies Hyrinä.

Se kaivoi uudelleen mun laatikkoa ja alkoi nojata kyynärpäillään minuun. Se yritti varoa kaulansa päivystäjänlätkän helinää.

Se katseli meitä. Sitten se alkoi katsella vain minua. Arvasin sen, olin meistä paras. Kyllä minä tiedän mitä sinä haluat. Hhhhh. Mitkä maitolaiturit. Ja mättään vako! Aloin lyödä kovemmin. Kato poika, kato. Kyllä mua kelpaa kattella. Nyt se alkoi rasittaa mun kuteitani. Kun pääsis puristeleen. Silmät, ne sanoo: tule! Näytänks mehukkaalta? Ota mut, ota! Kun pääsis sujutteleen, edes kerran! Sais syödä ton. Aloimme punertaa. Tässä näet kaikkeni, vedä jo! Mitä odotat? Käytäväni molemmissa päissä on ikkunaseinät, ei se uskalla. PeeUu voi kurkistella pimeydestä. Nai nyt! Ota persettä! Katsele huulia, ne kiiltää. On kokeiltava, vain vähän. Nyt se vielä meidätkin hiottaa, ja kohta sen jalat on kylmät. Ei pysy enää takamus paikallaan päälläni, niin sitä vietättää. Narahdan, se jäähdyttää. Taas minä tunnen tämän sisälläni, ties monennenko kerran ja ties monesko poika rasittaa kuteitani. Sitten niistä valuu vielä se kirkas neste, ja joskus sisääni saattaa valua sakeampaakin nestettä.