Kerran olimme liikunnanohjaajan kanssa lenkille lähdössä. Samaan matkaan oli tarkoitus liittyä myös erään osastomme potilaan. Hänellä vaan näytti olevan känkkäränkkäpäivä. Pitkän parransängen mies äkäytyi pihalle seisomaan. Liikunnanohjaaja maanitteli häntä kävelemään "edes pienen lenkin", mutta mies ei hievahtanutkaan. Sitten yllättäen kuudennella kymmenellä ollut ukko pökäisi 15 metriä "täyttä juoksua" ehkä näyttääkseen meille nuoremmille että kyllä häneltä liikuntoja löytyi. Mutta siihen taivaltaminen loppuikin. Naisohjaaja kyllästyi suksutteluun ja sanoi miehelle että olisi lähdettävä osastolle. Äijä lähti marnimaan ovea kohti.

Mielessäni arvelin olleeni ukolle punainen vaate. Hän olisi ehkä halunnut tehdä lenkkinsä kahdestaan ohjaajan kanssa.

Nainen kävi päästämässä ukelin sisätiloihin ja tuli luokseni. Teimme usean kilometrin lenkin. Kävellessämme puhuimme muun muassa kunnon ylläpitämisen tärkeydestä.