Mieshoitaja ohjasi minut huoneeseeni, joka sijaitsi varsin lähellä osaston kansliaa. Ovessa oli pieni ikkuna. Huoneessa oli kolme putkisänkyä, joista vain yksi oli ennestään miehitetty. Laskin hampaidenpuhdistusvälineet sänkyni päädyssä olevalle matalalle tasolle ja pötkähdin sängylle sinisen päiväpeitteen päälle. Huonekaveri, nuori mies, lähti huoneesta pois mitään sanomatta.

Makoilin siis mielisairaalassa suljetulla osastolla, jonka kaikki potilaat olivat miehiä, ainakin miespuolisia. Hoitajissa näkyi olevan naisiakin. Vaikka olin aina ollut mieleltäni häilyväinen, en ollut koskaan osannut kuvitella joutuvani mielisairaalaan. Ainoat kokemukseni mielisairaaloista olin saanut äitini ansiosta.

Kerran, ollessani 18-vuotias, äitini oli noussut vainoharhavourakkaan. Silloin olimme yrittäneet enoni vaimon kanssa tarjota häntä Harjamäen mielisairaalaan. Mutta lääkärin mielestä äitini ei ollut ollut tarpeeksi hullu, joten hän joutui kääntymään kotiinsa. Piti palata Kuopioon. Lähipäivät sain töistä kotiin tultuani kuunnella äidin valitusta siitä kun häntä vainotaan. Aikanaan hän tasaantui.

Toisen kerran äitini sai hommattua itsensä ihan nätisti Harjamäelle. Sunnuntaisin kävin häntä siellä katsomassa. Osaston käytävällä kävellessäni näin joistakin naisista, että heidän munanpuutteensa oli suorastaan käsinkosketeltava.