Miksi ihmisillä on taipumus yrittää elättää kuolemaa.

Kokeilin kymmeniä vuosia elämääni. Minä kiinnyin ihmisyyteen. / Entä jos vanhempani arvioivat väärin?

Miksi tämän elämänkokeiluni piti olla juuri ihmisyyden kokeilua?

Rikokseni on olla ihminen, elämän vapailla markkinoilla.

En sijoittaisi mitään iankaikkiseen elämään. Mutta annan mielelläni kaiken lopulliselle kuolemalleni.

Loppun palamisensa tapahtui krematoriossa.

Aika nyrjäytti nilkkansa. Onneksi se älysi pyrkiä kotiinsa. Vaikka olikin melko rasittavaa odotella sen paluuta takaisin sinne mistä oli tullutkin.

Kello kuuluu loppusijoittaa kaatopaikalle. Roska lojukoon roskien joukossa, maassa mistä on noussutkin.

Mikä virka sopisi iankaikkisessa elämässä henkilölle, joka elämässään olisi toiminut kelloseppänä?

Olisivatko iankaikkisen elämän ihmiset ikään kuin eläkeläisiä?

Humalaa, josta emme selviä! Sitäkö ihmisyys on?

Pakkoliikkeisyys, aivotoiminnan häiriöt, ympäristöönsä soveltumattomuus. Vakavasti kehitysvammaiselta ihmisyydeltä vaan puuttuu holhoaja.

Sanat muodostavat oudon pumpun, jolla voi pumpata pään täyteen tyhjääkin.

Kirkonkellojen pauhun rinnalla herätyskellojen piipitys meinaa hukkua.

Ihmisten olisi pitänyt tyytyä vähempään. Vaikka siihen, että ei eletä - eletään - ei eletä. Kun kysyttiin "miksi", saatiin vastauksiksi vain oppeja, aateoppeja.

Uskovainen: Jumalasi on pienempi kuin pääkallosi.

Lihan kotelossaan voi vain elää. Ei elää enemmän.

Käynee niin, joskus, että torakka ja ihminen pitävät rahaa samanarvoisena.

Jumalat ovat vakavasti sairaita. Syntymästä kuolemaan niitä hoidetaan, teho-osastoilla.

Suurmies jätti jälkeensa roskaläjän. Se oli häntä suurempi.

Hän antoi jumalolennolle yhden ainoan säännön, ja olento ei kestänyt hetkeäkään kiirastultaan.

- Sampomme seisahtui. / - Miksi? / - Ihmiset muuttuivat mitään pelkäämättömiksi.