Draamaa meille opetti Matti Haapapuro. Muutamassa hassussa päivässä hän luennoi minkä ennätti asioita niin isolta alalta kuin draamasta. Joka tapauksessa saimme lajinsa selvitystä näytelmäkirjoittamisesta, tv-draaman tekemisestä ja kuunnelman kirjoittamisesta.

Mattikin teetti meillä pari harjoitustehtävää. Toisessa tehtävässä piti kirjoittaa dialogimuotoinen kohtaus, jossa olivat mukana kolmen eri sukupolven edustajat, kolmihenkinen perhe. Tyttö tai poika huomaisi moponsa tai kevarinsa kadonneen. Hän kertoisi siitä isälleen tai äidilleen. Tietynlaiset epäilyt heräisivät. Sitten paikalle laahustaisi mummo tai vaari. Selviäisi että hän olisi pamauttanut mopolla puuhun tai kiveen, johonkin. Mitä olisi tapahtunut? Mitä tapahtuisi? Dialogia tuli kirjoittaa 2 - 5 normaalia konekirjoitusliuskaa.

Dialogistani tuli tällainen:

              BRONSON

HENKILÖT:

KERHO, noin 20-vuotias poika.

MARTTA, noin 45-vuotias edellisen äiti.

UKKI, noin 70-vuotias Martan isä.

Tapahtumapaikkana harvaanasutun maaseudun talon ympäristö ja sisätilat.

(Kerho kävelee tuvasta ulos ja huomaa jotakin.)

KERHO: - Mitä helv...

(Poika palaa tuvan sisälle.)

KERHO: - Joku perkeleen koijari on vieny minun kevarin!

MARTTA: - Herkie aika! No kuka sen nyt oisi?

KERHO: - Meni vuoden vanha piikki-Jammu kele! Tunti sitten jätin sen tallin seinän viereen. Se on soitettava kytille ja käytävä tekemässä rikosilmoitus.

MARTTA: - Elähän nyt vielä. Mietitään. Missäs muuten ukki on?

(Samassa ukki raahustaa ovesta sisään. Vaatteensa ovat repeilleet ja likaiset. Hänen kasvonsa ovat vereytyneet otsassa olevasta haavasta. Martta läimäyttää kädet reisiinsä isänsä nähdessään.)

MARTTA: - Herranen aika! Mitä sulle on tapahtunut?

(Ukki seisoo häpeissään keskellä pirtin lattiaa. Hänen selittämisensä on vaikeaa.)

UKKI: - No kun minä verestelin vähän vanhoja muistoja, Nortonin aikoja. Ajattelin kokeilla...

KERHO: - Niin menitkö sinä räpelöimään minun Jammua? Missä se on?

UKKI: - Pikkusin horjahdin takaladon tuolla puolen, ja se tömähti kiveen...

KERHO: - Mitenkä piikille kävi?  Tietysti sökönä koko hoito!

UKKI: - Eturengas meni kahdeksikolle, kytkinkahva katkesi ja jotain muuta pientä...

KERHO: - Vai pientä, perkele. Se on varmaa, että maksat kyllä kaiken!

(Martta on hakenut kostutetun rätin, jolla pyyhkii varovasti ukin otsaa. Ukki ähisee ja vastustelee lievästi pyyhkimistä.)

MARTTA: - So so. Suu pienemmälle poika! Kävikö sinulla pahasti muihin paikkoihin? Tämä haava ainakin on niin iso, että pitää käydä terveyskeskuksessa.

UKKI: - Ei mulla muualle pahemmin kolota. Kyllä minä sen pyörän korjauksen maksan!

(Martta kietoo sideharsoa ukin päähän.)

MARTTA: - No ne maksut kyllä vielä kerkeää. Hyvä vaan ettei käynyt tuon pahemmin. Olisi voinut vaikka mennä luita poikki ja tulla aivotärähdys.

(Kerho poistuu katsomaan Yamahansa vaurioita. Martta etsii puhelinluettelosta taksin numeron, ja soittaa vuokra-auton.)

MARTTA: - Nyt sinulle vaihdetaan paremmat vaatteet. Et sinä voi noissa repaleisissa rytkyissä lähteä.

(Vaatteet on vaihdettu ja tapauksesta puhellen odoteltu, kun tuttu taksi saapuu ja vie ukin ja Martan terveyskeskukseen.)

Kouluttaja-Matin mielestä ukin murre oli kyseenalaista. Pojan kieli taas oli omaperäisempää.