"Setä hyvä. Antakaa ne meille suosiolla, me nähtiin ne jo."
- - -
- Antakaa nyt vaan. Me viemme ne roviolle.
- - -
- Kaikki tuollainen materiaali poltetaan.
- - -
- No jo on jukuripäinen suomalainen. Minä pitelen tätä, kaiva sinä ne piirongin laatikosta.
- - -
- Ja huutamaan ja kiljumaan. Tämä on taas sellainen tapaus. No ei rimpuilla. Kyllä ne nyt viedään.
- - -
- Kuunnelkaa... kuuntele minua...
- - -
- Ei taida tulla tolkkua. Tökkää siihen piikki ensi alkuun, että saadaan se kuuntelemaan.
- - -
- No niin, nyt rauhoitutaan.
- - -
"Onko nyt hyvä olla? Se meinasi vetää paniikkiin. Nyt minä jätän teille, tai minä taidan sinutella, tuttuja meistä kumminkin tulee, nyt minä jätän sinulle ensimmäisen purkillisen näitä Paxtaxa-nimisiä lääkkeitä. Näitä nauttii kohta suurin osa suomalaisista, ja muissa maailman valtioissa miljardit tulevat syömään vastaavia valmisteita. Näitä tabletteja otetaan yksi aina silloin kun tulevat ne vanhat uskonnolliset noitamenot mieleen.
Niin, pian Suomestakin on purettu kaikki kirkot, valtakunnansalit sun muut uskovaisten kokoontumistilat. Maa muuttuu. Jos sinä alat kaivata vaikka näitä meidän pois viemiämme raamattuja, virsikirjoja ja uskonnollisia lehtiä, niin otat vain tästä purkista yhden tabletin ja vapina hellittää.
Sitten me varataan sinulle aika psykoterapiaan. Katsotaan kalenterista. Jännä tämä tämä nykyisen kalenterin vuosiluku, pyöreä nolla. Nyt on jatkuvasti päätetty elää vuotta nolla. No niin, sovitaan että tulet luokseni aamulla kello kymmeneltä. Pidän vastaanottoa Vieroituksen talossa. Minä sutaisen vielä muistilapun. Eikä tarvitse hävetä tulemistaan; pääosa suomalaisistakin tulee käymään terapiassa samasta syystä. Ja nyt jokainen tarvitseva pääsee terapiaan. Vuosina, jolloin tähän kansalliseen projektiin valmistauduttiin, meitä psykologeja ja psykiatreja koulutettiin tuhansia ja taas tuhansia, puhumattakaan muusta hoitohenkilökunnasta. Niin että meitä isompi-ihmisiä riittää joka tarpeeseen. Kenenkään ei tarvitse kokea tunnetta ettei kukaan seuraa hänen olkapäänsä ylitse hänen pikkupuuhastelujaan. Kaikki pääsevät turvallisesti elämään kriisejään. Traumat puretaan ja opetellaan sietämään jonkinasteisia pelkotiloja. Siihen kohtaan, jossa ihmisillä ennen sijaitsi mystillinen henkimaailma, rakennetaan nyt tietoista todellisuutta. Ketään ei jätetä enää yksin polttavien psykologisten ongelmiensa kanssa.
Ahaa. Pojat siellä ulkona heiluttelee jotain paperinivaskaa. Taisivat löytää lantatunkiosta uskonnollista roskamateriaalia.
Niin, lienet tietoinen, että kansallinen vieroitusprojektimme on osa kansainvälistä kokonaisuutta. Tarkoituksena on saada maapallon ihmiset kohdistamaan energiansa järkevämmin. Nyt kun loppuu uskonnon harjoittaminen, niin sen ympärille sitoutunut rahaliikenne vapautuu muuhun käyttöön. Loppuu ainainen tyhjä voimien kuluttaminen kiistaan siitä mikä uskonto on oikea. Monien yhteiskuntien rakenteet muuttuvat perusteellisesti. Tasa-arvokin lisääntyy. Kaikki uskonsodat katoavat. Rituaalit häviävät tai muotoutuvat uudelleen. Lapselle nimeä annettaessa ei suoriteta kastetta, ei ole rippikouluja, ei uskonnon opetusta, ei vannota sotilasvaloja, ei ole kirkollisia vihkimyksiä, ei uskonnollisia hautajaisia. Sielunhoito muuttuu psyykenhoidoksi. Kasvaa sukupolvia, jotka eivät tunne uskontoa, eivät saa siitä rasitetta.
Setäkään ei tunne oloaan yksinäiseksi, kun siirtyy yhdestä isosta joukosta toiseen vielä suurempaan joukkoon. Yhdessä me opetellaan kuinka vakaumuspatjalla köllöttely lopetetaan ja lähdetään sisäiseen liikkeeseen, kasvuun. Me saatetaan tunne-elämän mullistukset älylliseen ruodintaan. Me pohditaan millaisia hätähuutoja ihminen huutaa, puoliksi tietämättään. Me heitetään romukoppaan harha iankaikkisesta elämästä ja aletaan elää tätä elämää tätä elämää varten. Luetaan sopivia filosofeja, pidetään kehittäviä keskusteluja.
No niin, nyt me lähdetään. Jos illan päälle alkaa taas uskonto himottaa, niin ota yksi Paxtaxa. Ja aamulla tavataan Vieroituksen talolla. Hei hei."
Miete: Olisiko maailmankuva meille jo liian vähän?
Kommentit