Päivän aikana tuli erään viestintätunnin alussa tietokoneluokassa valittua kurssin isäntä, vanhin mies. Jotkut nimittivät häntä Vääpeliksi, nimensä on muistaakseni Markku Majava.

Illalla pyörähdin pururadalla lenkillä, kuten keskiviikkonakin. Katselin oleskeluaulassa tv:tä muiden joukossa. Koko pitkä penkkijono oli täynnä katselijoita, myös sivupenkeiltä katsottiin. Oleskeluhuoneessa remahteli välillä nauru, kun varsinkin Tiikkaisen Jouni - 130-kiloinen, parimetrinen bodari, joka ei suinkaan ole läski, vaan huikean lihaksikas, puhuvat hänen käyvän kädenvääntöotteluita, tietääkseni Jounilla on lähitulevaisuudessa kilpailumatka Ruotsiin, hän on nopeasti huumorin hoksaava ja laskettelee rauhallisesti yleistä hirnuntaa  herättäviä kommenttejaan - viisasteli tulityökortista ja lopulta siitä että samanlainen pitäisi järjestää tupakoitsijoille. Jossain vaiheessa hän tokaisi: "Kun joutuu linnaan ja kysyvät, mistäs sinä? Hitsasin konetta."

Perjantaina aloitettiin huoltohommat. Rupesin tarkistamaan huoltokohteita listan mukaan, kuten muutkin. Rakkineeksi minulle oli sattunut 909. Heti tunnit mittarista vilkaistuani huomasin koneeseen tulevan työlään öljynvaihdon. Tarkistin jäähdyttäjän nesteen, hydrauliöljyn, pakkassuojalaitteen, johon lisäsin nestettä.

Pakkassuojalaitteen kimpussa ollessani paikalle talsi autokoulunopettaja esittämään minulle Transitin kuljettajuutta, että pitäisi hakea valtion auton ajolupaa. Sanoin etten olisi halukas siihen ylimääräiseen hommaan. "Miksette te kysy semmosilta, jotka ovat jo ammatikseen ajaneet linja-autoa, Leskeläkin on ajanut kymmenen vuotta linjuria", viittailin harjoituskentän takalaidalle sanoen, "ja noillakin on kuorma-autokortit". "Niin onhan siinä vähän ylimääräistä hommaa, kun pitää aamuisin hakea auto ja iltaisin palauttaa." "Minä olen jossain toisessa koulussa nähnyt, että se on ylimääräinen homma", teroitin. Opettaja poistui aiemmin viittilöimääni suuntaan.

Etsiskelin koneesta paineilmasäiliötä. Aloitin rasvauksen kääntösylinterin nipoista, joita löytyi näkyviltä vain kaksi, ihmettelin kuinka toisen pään laakerit voideltaisiin. Sitten uppouduin runkonivelen rasvaukseen, löysin vain kolme nippaa, olisi pitänyt löytyä viisi. Vaseliinikin loppui. Aioin lainata naapurilta rasvaa, mutta Pate sattui paikalle ja käski hakea öljyvarastosta oman patruunan ja tuomaan huoltolaatikkoon muutamia varalle.

Turasin patruunaa prässiin Paten tullessa viereeni. En tiennyt prässistä löytyvän loven, johon männän varsi piti vetää, Pate neuvoi kädestä pitäen, hermostumatta. Patruuna ei sopinut sisään vaikka varsi oli kolossaan, niin loppujen lopuksi laitoimme prässin yhdessä käyttökuntoon; Pate veti männästä ja minä kieritin letkupään kannen kiinni. Pate oli tätä ennen leikannut patruunan toisen pään puukolla auki.

Kysyin Paavolta kääntösylinterien nipoista, ne olivat helpossa paikassa aivan näkyvillä. Sitten kysyin runkonivelen nippoja, jolloin Paten kanssa ryömimme koneen alle selälleen ja hän näytti nippojen paikat.

Etsiskelin ohjekirja kädessäni kouran seutuvien rasvanippoja, löysin niitä kolmetoista, vaikka olisi pitänyt löytää 18. Taas Pate hiippaili paikalle ja totesi minun löytäneen kaikki.