Se oli melkein kuin koulu, mutta se olikin koti, useamman kummallisen perheen talossa.

Meidän piti synnyttää. Vetäydyimme talon hämärähköön saunan pesuhuoneeseen, jonka kalusteet olivat patinoituneet harmahtaviksi.

Hänen aikansa oli tullut. Oli jo kiire. Hän antoi synnyttämisensä tieltä tulpan, jonka kuin eläimellinen alapääni hotkaisi sisäänsä.

Sinä synnytit. Sinä todellakin synnytit. Synnytyksesi tulos oli kuin puoli hevoskuormaa elefantin paskaa. Kutsuin entisen vaimoni katsomaan synnytyksesi tulosta.

Puoli hevoskuormaa jätettiin siihen mihin se oli syntynyt.

Eräänä iltana alkoi sisäkaton tiiviisti peittävä kangas liikkua. Se poimuuntui. Sieltä tipahti alaston vauva. Tiesin vauvan kehittyneen hevoskuorman puolikkaasta.

Nainen, uusi avokkaani, puuhaili kaikenlaista. Lapsi joutui olemaan yksinään. Makasin lattialla patjani päällä. Pyysin uutta avokastani huolehtimaan paremmin lapsestamme. Hän järjesteli talouttamme eikä vastannut pyyntööni.

Miete: Piileekö oikein huonossa ihmisessä ihan hyvä eläin?