Talvi oli vallalla. Lunta oli kertynyt aurauspaltteiksi. Oli vitiä vapaasti sataneissa hangen kohdissakin.

Tupakkahuoneessa ei ollut nietoksia. Istuin siellä lattialla. Huoneen istuimet olivat täynnä väkeä. Nojasin selkääni seinään. Kukaan ei ollut kehdannut sytyttää takkaan tulta. Ainoa huoneen valaistus tuli ulkovaloista pihalta. Jotkut hehkuttivat tupakoitaan. Sanottiin vain muutamia sanoja, kukaan ei tarinoinut pitempiä. Itse olin pelkästään kuulolla.

Ulkoa kopistettiin ikkunaan. Joku lähellä ollut avasin reilunkokoisen tuuletusikkunan. Kuului ulkona olevan rymyporukan hihkuntaa. Kun ensimmäinen niistä alkoi hiissautua tupakkahuoneeseen, tunsin hänet Riiksi. Hänellä oli lumiset vaatteet. Laskeutumistapa oli outo. Kaksi nuorta miestä ulkona piteli Riitä käsistä, ja he laskivat naisen lattialle vatsapuoli huoneeseen päin. Laskeutumisvaiheessa varmasti ikkunan penkin betonireunus hankasi tai ehkä peräti ruhjoi Riin selkää. Hän ei valittanut, mutta minä kärsin häneen kohdistuneesta kivusta. Rii kopisteli vaatteitaan. Rymyporukan miehet laskeutuivat omin avuin ikkunasta, jonka jälkeen se suljettiin. Rii sanoi heidän tehneen enkeleitä pihan hangelle.

Rymyporukka toi piristävän tuulahduksen tupakkahuoneen ilmapiiriin. Juttelu vauhdittui. Valoa ei kukaan halunnut sytyttää. Me istuimme kuvitteellisten maalaushahmojen ympäröiminä, vaikka emme kovin hyvin niitä nähneetkään.

Yhtenä iltana tulin joltain kierrokseltani opiston pääaulaan. Saavuin aulaan ulkoa. Huomioni oli kiinnittynyt "respan" seutuvilla nahkaisessa tuolissa resottavaan Rantakoivun Ilkkaan. Toisessa tuolissa ja lattialla näkyi istuvan Ilkan opetuslapsia, kuvislinjalaisia. Olin jo aulassa kun vasta ällähdin töllöttämään keskellä lattiaa olevaa "taideteosta". Lattialle oli syydetty naisten alustamineita: pikkuhousuja, pikkupaitoja ja rintaliivejä. Kaikki alusvaatteet olivat sulassa epäjärjestyksessä. Kuvislinjan naisilla näytti olevan normaalit päällysvaatteet päällä. Mieleeni tuli että rättinäyttely oli niitä Ilkan kokeiluja.