Sketsiä oli Hannu vailla. Kirjoitin huumoria:

                    Polkka

Kolmen miehen pumppu, Padasjoen pelimannit olivat lavakeikalla Vesivehmaalla. Ohjelmiston lomassa kuulutettiin uutta kappaletta:

- Padasjoen pelimannit, Kustaan polkka.

Heti perään yleisön joukosta kuuluu reippaalla miesäänellä kehoitus:

- Ja soittakaa kans!

 

Hannu halusi meiltä unen kuvauksen. Minä koetin päästä tehtävästä helpolla:

                        UNI

Horros. Sairaala.

Kolme ihmisen sääriluuta muodostivat tasakylkisen kannallaan olevan kolmion. Luiden alla pyöri hitaasti pahvilevy. Levyyn oli väritetty sen keskipisteestä jakautuvat sateenkaaren värit kapeahkoina suikaleina. Värit toistuivat levyssä moneen kertaan.

Heräsin silloin kun ei olisi pitänyt. Lisää eetteriä.

 

Kerran Hannu antoi valita kahdesta kirjoitustehtävästä mieleisen. Tartuin tehtävään, jossa minä-henkilö löytää jostakin jonkin esineen, joka herättää tiettyjä muistoja. En huomioinut sitä, että olisi pitänyt kirjoittaa sisäinen monologi, jossa olisi voinut toteuttaa vaikka tajunnanvirtaa. Mäiskäisin näkösälle tällaisen tekstin:

Nämä olivat tyttärelleni tarpeelliset silloin kun ostimme hänen toisen polkupyöränsä. Tasapainoilunsa pyörän kanssa oli heikkoa. Hän kallistui milloin millekin puolelle. Välillä hän kiihdytti pyöränsä vauhdin kovemmaksi ja käänsi ohjaustangosta jommalle kummalle puolelle, kaatumisensa oli monesti kovin lähellä. Oli vähän väliä varoiteltava vauhdin hurman vaarallisuudesta. Kerrostalon sisäpihan asvaltti olisi ollut kovaa pääkallollensa. Onneksi hänelle ei sattunut koskaan pahempaa haaveria. Nyt nämä ruskeasta muovista ja harmaaksi maalatusta teräksestä tehdyt vempaimet ovat tulleet tarpeettomiksi. Huomasin nämä seinällä roikkumassa käydessäni aitassa.

Mustat muovisäkit, viinapullokassit ja muu irtoroina on jo heitetty alas. Jäljellä ovat enää nämä, tyttäreni toisen polkupyörän kaksi ylimääräistä pyörää. Mitäpä hän näillä tekisi, ajelee nykyisin nuorisopyörällä. Siispä nämäkin alas vain, muun roskan joukkoon.

Tekstiäni kritisoitaessa Hannu ei puhunut mitään mynkään menneestä tehtävän ymmärtämisestä. Hän halusi vaan poistaa kirjoituksen lauseen: "Jäljellä ovat enää nämä, tyttäreni toisen polkupyörän kaksi ylimääräistä pyörää."