Iltapäivällä menimme juhlasalirakennukseen katsomaan Kauko Röyhkän esittelyä. Sali oli vielä sekasortoinen. Jotkut pääsivät istumaan, mutta pääosa kuulijoista seisoi. Röyhkälle sai esittää kysymyksiä, Rii esitti yhden. Istuva kuvislinjan vanhin, kuudennella kymmenellä oleva nainen, pilkki nukahtamisen partaalla.

 

Olimme Eskon kanssa vähän valmistautuneet, ottaneet ostamaani viiniä. Sisälläni taisi sulaa joku nappi, jonka teoriassa olisi pitänyt tuoda rauha tullessaan. Menimme juhlasalitaloon, Esko suorissa housuissa ja villapuserossa, minä farkuissa ja välipaitasillaan.

Juhlasali oli jaettu väliverholla puolikkaiksi, tarkoitus oli elää vain toista puolta. Pöydät oli ripoteltu hieman toisistaan erilleen. Pöydillä näkyi punaista ja vihreää, koivuklapin kelleksissä kussakin törötti kaksi kynttilää. Kynttilöiden liekit huojuivat. Seinivierellä oli puffetin tapainen.

Pöytiä täytettiin tulojärjestyksessä. Meille Eskon kanssa sattui paska tuuri: jouduimme koko porukan inhoaman tunkion, Marjan pöytään kolmestaan. Olimme sen verran nöösipoikia ettemme iljenneet tehdä julkista tenää siihen sijoittumisen suhteen. Marja hymyili meille kuin pirut kuunaan.

Nartut aloittivat soittonsa ja Röyhkä laulunsa. Istuin selin näyttämöön, jolla esiintyjät melskasivat. Mielessäni kirosin tilannetta. Esko päätti uhrautua: hän saattoi Marjan, tuon toimittajakoulun käyneen itsestääntykkääjän, joka oli jonkin akateemisen kanssa naimisissa ja liikkui piireissä, teki juttuja naistenlehteen ja niin poispäin, niin Esko saattoi Marjan kytkyttelyyn varatulle lattiapläntille. Marja meni hymysuisena itseään pienemmän Eskon keralla.

Pian Eeva huikkasi viereisestä pitemmästä pöydästä: "Raa, tule tähän pöytään!" Nousin ja menin. Sen pöydän naiset olivat nuoria, melkein puolet minun iästäni. Kävin ostamassa puffetista lasillisen viiniä. Join punkkua ja katselin tyttöjä, en osannut muuta. Pari niistä olin päivällä Eevan kanssa hakenut rautatieasemalta, Saturaisellani. Ilmassa saattoi olla odotusta että hakisin jonkun tanssiin. Menin uudestaan puffetiin, jossa ei ollut myyjää. Kaadoin viinikannusta lasini täyteen ja painuin takaisin pöytääni. Tuijottelin tyttöjä, kynttilöiden liekkejä, välillä sisääntuloaulassa esiin pyörähteleviä järkkäreitä, jotka olivat illan järjestävän luokan oppilaita. Järjestysmiehet vahtivat muun muassa sitä ettei orivetiset pääsisi kuokkimaan juhliimme.