Koulun oleskeluaula alkukesäisenä iltapäivänä, harjoitustöiden päätyttyä ja päivällisen tekeytyessä oppilaiden vatsoissa. Ulkona paistoi aurinko.

Aulassa istuimme kolmestaan. Yksi meistä olin minä, Osku, 23-vuotias "partaradikaali". Ennen tätä koulua olin käynyt Evon metsätyökoulun. Huumoriani viljelin yleensä pienemmissä piireissä. Minusta löytyi sähäkkyyttä lyhyen matkan juoksussa. Kehittelin itselleni ja kavereilleni uusia oppimismenetelmiä. Tein Keski-Suomessa riiusteluaikanani hurjiakin keikauksia; kuten ajoin Kawasakilla pienen kunnan keskustaajaman halki vauhdilla minkä kolmepuolikkaasta irti sain, ja saman keskustan pikipintaisen kurvin sataaviittäkymppiä kallistuksessa, jossa jalkatapin kumi kului ja sen sisällä ollut teräs sylki kipinöitä. Avioiduttuani ja pienen pojan isäksi tultuani Osku rauhoituin ajelemaan pienellä henkilöautolla.

Toisena istujana olin minä Suomies, kurssin kuopus. Ikäni oli vielä hiukan auki kahdeksastatoista. Minulla oli takanani metsäkoulu. Eritysesti soiden vaa'itus ja ojitus olivat minulle harjoitteluajaltani tuttuja. Ajatukseni liikahtelivat vilkkaasti, olin ehkä välkky. Oppimisessa olin kurssini keskitason yläpuolella. En pitänyt maininnoista iästäni. Saatoinkin joskus tikaista: - Mikä etu sulle siit on, jos sä oot vanha? Puheeni oli sitä Turun seutuvien "lauleskelua".

Kolmantena olin minä, savolainen Herra Huu. Harjoitteluaikanani firmoissa perehdyin melko hyvin pystymittauksen kaikkiin kenttätöihin. 20-vuotias Herra Huu en pitänyt toisten ihmisten koskettelusta. Tunsin vastenmielisyyttä jopa siitä, jos harjoitustöissä joku tuli viereeni esimerkiksi karttaa katsomaan niin lähelle, että meidän katsojien kädet nojasivat toisiinsa.

Me kaikki kolme oppilasta istuimme aulan pehmustetulla penkillä, selät päin takanamme olevaa ikkunarivistöä. Istuimme reilusti etäällä toisistamme. Osku istuin lähinnä opetusluokan paljeovia, Suomies olin keskimmäisenä pöydän takana ja Herra Huu löhösin lähimpänä takkaa. Osku ja Suomies lenailimme sanomalehtiä, Herra Huu oleilin muuten vain.

Tosi lämmintä, nyt on hyvä ottaa aurinkoa, ajattelin Eetu kolmoskämpässäni. Vaatetuksenani olivat pelkät uikkarit. Sieppasin komeron hyllyltä Tummelipurkin ja ison pyyhkeen ja menin käytävälle.

Jotkut saattoivat kuvitella minua Eetua värikkääksi persoonaksi. Eräänä yönä pidin oppilaita jännityksessä siitä, tekisinkö itsemurhan. Tilanteen lauettua tulin istumaan käytävään vessan oven viereen ja sanoin: - Kun ei voi edes käytävän lattialla istua ilman että pidettäisiin hulluna. Eetu ihossani näkyi selvä rusketus lipotellessani varvassandaaleissani käytävätilassa. Olin kehonrakentaja, pyrin atleettisuuteen. Luonteeltani olin vilkas, mutta ajoittain masennuin syvästi. Minun 22-vuotiaan oulunlääniläisen kasvoilla vilahti silloin tällöin jännittyneisyys. Vatsahaavani vaati lääkitystä.

Eetu päätin ensin kokeilla yläaulaa. Jospa siellä olisi porukkaa, ajattelin. Avasin metallilankavahvisteisen lasioven, tulin porrashuoneeseen, nousin portaita puoli kerrosta ylös, avasin toisen lasioven. Huomasin vasemmalla lähimpänä istuvan Herra Huun. Eetu menin Herra Huun eteen, ojensin sille Tummelipurkkiani ja sanoin: - Voitele minun selkä!

Huu tuumasin: - Een. Enpä viiti.

- Voitele nyt, että minä pääsen aurinkoa ottamaan!

- En kehtaa. Kysy jotain muuta.

Eetu pyörähdin Herra Huun edestä. - Voitele Osku sinä!

Osku minuakaan ei huvittaisi, sillä voiteen levittämisen jälkeen pitäisi vaivautua käsien pesulle. En iljennyt täysin torautua ja siirtää tehtävää Suomiehelle, sanoin: - No tule tänne.

Eetu kyykistyin Oskun eteen selkä Oskuun päin. Penkillä istuen Osku kaapaisin purkista valkeaa voidetta, panin sitä yhteen kohtaan ja sitten levitin ympäri selkää.

Eetu vilkaisin kyykyssä Herra Huuta ja kajersin reippaalla äänellä sille: - On siinä kumma mies! Elämä tulee olemaan sinulle hyvin vaikeaa tuommoisella asenteella!

Huu sanoin: - Varmasti. Mutta niin sinullekin, jos kuvittelet että joka komennollas hypähetään.

Eetu: - Eihän tuossa olis ollu iso homma.

Herra Huu nousin penkiltä, ja sanoin epävarmuuttani puheeni kuohkeudella peittäen: - Minä kun en sinun Tummeleissas käsiäni paskaa!

Huu mentyäni pois Eetu jatkoin voiteen levityksestä kieltäytyneen käytöksen kummastelua meille Oskulle ja Suomiehelle. Suomies en ottanut asiaan kantaa ja Osku yritin pysytellä neutraalina.

Eetu selkäni saatua voiteensa, töläsin itse vartaloni muut osat. Nousin nuohoajan tikkaita rapattuseinäisen koulurakennuksen katolle. Riisuin pyyhkeeni päällä istuen lipokkaat jaloistani. Heittäydyin mahalleni pyyhkeeni päälle. Ihoni rupesi imemään mollukan säteitä.

 

Miete: Kieli on kuin miekka: se ei ajattele.