Saasteen varassa jokaisen ihmisen piti elää.

Siirrä mitä siirrät. Et millään saa loputtomiin siirrettyä.

Jostakin syystä ihmiset eivät tahdo uskoa, että elämään tyrttyy.

Luonnonehtoisuus toimii sanattomasti.

Ne pohdiskelevat tuonpuoleista. Ne kuvittelevat "siellä" jotain olevan. Mutta mitä siellä olisi? Pitäisihän niiden muistaa, kun ovat jo kerran kuolleina olleet.

Hän siirtyi perustilaan ja menetti häneytensä.

Jos muuttuisin yhä eläimellisemmäksi, niin tulisiko minulla ikävä ihmisyyttä?

Se oli aivan sama minkä osan valitsin. Ihmisyydestä.

Ihmisyyden osat. Kuin ostoksilla tavaratalossa. Mutta et pysty ostamaan muuta kuin mitä on myytävänä.

Ne raamit, joissa minun oli elettävä, oli rakennettu aikoja ennen minua.

Meidän piti näytellä ihmisen roolia.

Synnyin sudeksi. Olen koira.

Perustila: Kuolema vailla nimeä.

Olen pehmennetty. Siksi en haluaisi elää pitempään kuin ihmisyys.

Harvat sanojen käyttäjät haluavat vapautta. Sillä eikö vapautta ole olla ymmärtämättä sanoja?

Mutta ei ihmisyys ole loputon valinta. Ihmisyys kestää vain "hetken".

Ei elävän pidä näytellä suurta.

Olla neljäkymmentä vuotta "vallan kahvassa". Mikä naurettava tavoite, mikä naurettava saavutus.

Historiaton kuolema.

Ne keksivät sanan "jumala". Ja nalkkiutuivat siihen.

Jumala-nalkissa olijat saattavat pysyä pinhuusissaan lähes koko elämänsä.

Jumala-nalkki on kuin elämän ryöstö, murha.

Vaikka aurinko kuinka paistaisi, maassa on niin hämärää.

Suuri huumejärjestelmämme: Kaikki mistä emme haluaisi luopua, on huumettamme. Josta on luovuttava.