Sain lääkkeitä paperikuoreen ja pienen "loman". Linja-autolla syhkäisin Nurmekseen.

Kotiväki oli varppeillaan. Ne olivat joutuneet loppuaikoina piiloilemaan yönsä Siljan työpaikalla.

- Vieläkö sinulla viiraa? kysyi Silja.

Yritin vakuuttaa olevani muuttunut. Erityisesti korostin etten enää juo. Onneksi Silja ja lapset eivät syöstyneet minua pakoon. Se olisi tuntunut vereslihalle kuoriutuneessa humeetissani erityisen pahalta.

Nurmeksen käräjiltä kävin hakemassa rattijuopumustuomion. Puolellani asiaa ajoi - minulle ilmaiseksi - oikeusavustaja Sirkka Puro. Sain muutaman kuukauden ajokieltoa ja 800 markan sakon. Päätöksen jälkeen vetäydyimme asianajajien huoneeseen, jossa sanoin Purolle:

- Tämähän meni hyvin. Paremmin kuin odotinkaan.

Mieleeni oli näet ennen oikeudenkäyntiä luikerrellut sellainen pelko, että joutunenko taas linnaan. Puro oli meidän "hoviasianajajamme", hän oli hoitanut Siljan ja minun avioeron. Käräjäpaikalta painuin Siljan kylkeen potemaan.

Kontiolahteen pääsin linjurilla helposti. Mutta sitten ei löytynytkään kulkuyhteyttä Paiholaan. Tunteja Matkahuollossa kökötettyäni suivaannuin. Otin taksin, jolla ajatin itseni sairaalaan. Pystyin tekemään tuon liikkeen, koska olin saanut Siljalta muutaman saturaisen vippiä.