Aamulla heräsin kuulemaan posmitusta vastakkaisen seinustan sängyn ääreltä. Oitis tajusin puheen rukoiluksi. Käännähdin katsomaan äänen suuntaan. Potilas oli kontallaan hiljaisen huonetoverini punkan ääressä ja pyysi jumalaa parantamaan hänet alkoholismistaan.

Kimposin istumaan ja möyrähdin:

- Lähde jätkä lätkimään! Täällä et uskontoa levitä!

Mies nousi kontaltaan hämmästyneen oloisena. Hän yritti sönköttää ettei ollut tarkoittanut pahaa. Marahdin:

- Ala vaan mennä huoneeseesi!

Iältään 35:n kantturoissa ollut pellavapää poistui nöyrästi. Huonekaveri makasi sängyssään mitään puhumatta.

Aamupalaverin pääosassa oli potilas. Hän luki valmiilta listalta päivän ohjelman. Vieressä oleva naishoitaja lisäsi luetteloon joitakin täydentäviä kommentteja. Opin pelkäämään aamupalavereita heti ensimmäisestä lähtien: palaverissa valittiin seuraavan päivän palaverin pitäjä, ja en suinkaan halunnut oleskeluaulan palaverinpitopöydän taakse kaikkien potilaiden silmätikuksi.

Aamupalavereissa lueteltiin piirejä, joihin saattoi osallistua. Jonain viikonpäivänä oli esimerkiksi leivontapiiri. Se leipoi useamman päivän kahvileivät, pullat ja kaakut. Alusta lähtien vieroksuin piirejä, en halunnut osallistua mihinkään.

Toisena sairaalapäivänä olin jo sisäisesti rauhaton. Joku kirppuilutti minua. Tunsin itseni kuorituksi, alastomaksi. Minulla ei ollut mitään suojaa ja se hermostutti. Ruokaillessani ruokailuvälineeni kulkivat kuin nykimällä kohdettaan kohti. Liikeradoissa oli katkoksia. Selkäranka tuikahteli viileästi ja selkäruodossa tuntui kuin sisäinen kutkuttajainen. Veri huusi viinaa, mutta pää tiesi ettei sitä saisi.

Lääkärin kierron aikana joutui puhumaan omista asioistaan huonetoverin kuullen. Kerroin psykiatrille oireistani. Hän sanoi olleen korkea aika päästä katkolle. Lääkäri tuumasi talossa toisella osastolla olevan potilaita, jotka olivat menneet liian pitkälle uralla, jota minäkin olin kulkenut. Hän luonnehti noita onnettomia vihanneksiksi.

Sairaalassa oli tietenkin sairaalan meiningit. Minulta otettiin verikoe ja sydänsähkökäyrä. Molemmat olivat minulle jännityksen paikkoja.

Oleskelin melko paljon huoneessani. En käynyt muiden potilaiden luona. Sen verran kuljeskelin käytävällä, että näin seinällä pakkosyöttöohjeet. Letkusyöttämisen ohjeet lienevät olleet potilaiden pelästyttämiseksi pois "nälkälakkoajatuksista".

Jo toisena iltana hammasharjani oli pilalla oleva raasku. Sanoin asiasta hoitajalle. Hän olisi ollut valmis antamaan uuden harjan, jota en halunnut. Vihjasin ostavani kunnollisen hammasharjan kanttiinista.