Tapsa synkänvihreällä Mailerillani Karkkilaa kohti. Porukkana ymmärtäjä-Osku, "merimies"-Tapsa ja ratissa huithapeli-Huu.

Kapakkaan.

Huu otin vain yhden lonkeron, heti. Me muut siemailimme. Tapsa olin illan venyessä aika tujakassa.

Huu vilkaisin: Tapsa toikkaroin eteistä kohti, olin menossa kuselle.

Myöhemmin Huu sanoin Oskulle: - Mihinkä se jäi?

Etsimään: Ei vessassa, ei asiakkaattomassa yläsalissa. Osku ja Huu pohdiskelimme, että menikö Tapsa ulos.

Huu pölähdin ulos. En nähnyt Tapsaa autonsa luona tai muuallakaan.

Lafkassa oli annettu jo valomerkki ja Oskukin lampsin ulos.

Huu koetin vielä kerran: Epäilin portsarille kaverimme jääneen yläsaliin. Porttimikko kävin katsomassa, tuli vesiperä.

Ravintola kiinni. Osku ja Huu odottelimme autossa. Pohdiskelimme: - Tuskin sillä on rahaa taksiin. - Linja-autot ei kulje yöllä. - Sattu vielä sen auto.

Ei auttanut. Osku ja Huu pyyhälsimme Liesjärvelle.

Seuraavana aamuna Tapsa ilmestyin linja-autokyydillä kymmenen jälkeen koululle. En näyttänyt kavereilleni myrtynyttä naamaa.

Ruokatunnilla kolmikko oli kasassa Osku minun kämpässäni. Tapsa kerroin:

- Aamul ko mä heräsin siel yläsalis, mä mietis, et misä helvetis mä oikeastan on. Sit kiirusti van ulos.

Nauruksi meni.

 

Tokaisu:

Kuvittelevatko uskovaiset itsensä iankaikkisessa elämässä sentiljoonankin vuoden "ikäisinä" terveiksi, punaposkisiksi ja nuoren näköisiksi?