Kun koulupäivä alkoi olla pulkassa, sammutin koneen, kiersin päävirtakytkintä ja nakkasin sen koneen kopin lattialle, lukitsin oven, laskeuduin opetetun mukaisesti takaperin ja askelmia käyttäen maahan. Kirjaamiskolossa tein koneen kansiossa olevaan tuntivihkoon, edellispäivän tapaan, tarpeelliset merkinnät. Kirjasin päivämäärän, harjoittelupaikaksi panin kentän, suoritukseksi jumpan ja suoritusajaksi 12.30 - 16.00. En tehnyt muita merkintöjä, konetta ei ollut tarvinnut tankata.

Päivällisen jälkeen tutkailin Ponsse 15:n käyttöohjekirjaa. Veikko sanoi että hänen pitäisi opiskella tavallista 909:iä, en nähnyt hänen juuri plarailevan pumaskaa, tosin joitakin kysymyksiä hän esitti metsätraktorista. Noin 19:n korvissa starttasin lenkille. Verryttelyasuisena kiersin pururadan puolitoista kertaa, pääasiassa juosten. Olin suihkussa Veikon huudellessa pesuhuoneessa: "Onko siellä Einolaa?" Myönsin olevani, jolloin se kysyi, "lähetäänkö kaljoille". "No mikäs siinä", vastasin. Menimme kahdestaan, "poika" ei lähtenyt Veikon kysyessä häneltä. Veikko kutsui Malilaa pojaksi.

Ravintolassa toisen kaljan kohdalla tarjoilija teki vanhan tempun, toi yhteisen 40 markan laskun, velkoi molemmat kaljat minulta, Veikko antoi kaksi kymppiään minulle. Jorisimme niitä näitä. Veikolla kuului olevan Lappeenrannassa kiikarissa sellainen nainen, jolla oli jo lapsi, ei kuitenkaan Veikon. Veikko sanoi tykkäävänsä nuoremmista naisista, sillä ne olivat vielä "koulutettavissa". Veikolla oli ikää 36 vuotta ja se oli poikamies. Veikko puhui jotain järjen ja kyrvän yhtä aikaa seisomisesta. Ravintolassa kävi konepuolen johtajakin, Sulo Vesamäki, hän ryyppäsi jotain harmahtavaa pitkästä lasista. Illemmalla tuli oppilastovereitakin, Väätti ja Simpanen. He esittelivät jossain vaiheessa taksinajolupiaan. Simpanen oli juttutuulella. Hän kertoi omistavansa kaivurin, saaneensa sen juuri ja juuri maksettua. Simpanen oli nuori, 21-vuotias eläjä, perhettä vaimo ja lapsi. Simpanen kehui olevan rahasta uupelon, mainitsi ajavansa Sergeillä, oli toisen kouluviikon tiistaina jo viidettä kertaa ravintolassa, hänellä oli suunnitelmia jonkun kaverinsa kanssa perustaa Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n savotoiden varaan Tohmajärven seutuville motoketju.

Joimme Veikon kanssa vielä kolmannet kaljat, minä tarjosin sille ja se rekisteröi olevansa yhden pitkän minulle pystyssä. Asuntolaan kävellessämme, hyvissä ajoin, kymmenen seudussa, Veikko sanoi kaljojen kihahtaneen tukkaansa. Vastasin vain laimeasti "niin". Laittauduimme melko pian yöpuulle, Veikko näytti olevan iltauninen.

Keskiviikkona tikistin aamupalan jälkeen önkää, tiukassa oli mutta irtosi. Lienee äitini puolelta sukuvika, kovamahaisuus. Ennen koneelle menoa pesin hampaani, en yleensä pese hampaita aamuisin.

Alkutarkastusten jälkeen - Pate antoi luvan olla tarkastamatta vaihteistoöljyä, koska sen tehdäkseen olisi ollut kaadettava koneen koppi - yritin saada kuormaimen toimimaan. Mielestäni vipusten piti olla kohdallaan, mutta kuormain nousi pelkästään ylös, nytkyen, ja jäi sinne, ei suostunut mihinkään muihin liikkeisiin. Iimailin tilannetta monet minuutit, enkä keksinyt ratkaisua. Sitten eräs opettaja tuli hätiin. Sanoin hänelle ettei kuormain liiku mihinkään, hän käski koetella, ja juuri silloin se alkoi toimia. Opettaja, pienipiirteinen ja vaaleatukkainen, sanoi siinä Ponssessa olevan vian, jota oli jo pitkään etsitty eikä oltu löydetty, nimen omaan kuormaimen jähmimisen. Hän tuumasi että kone pitäisi vaan sammuttaa ja käynnistää uudelleen, jos vika tulisi päälle, aina niin monta kertaa kunnes kuormain suostuisi liikkumaan. Opettaja jäi koneen ovelle seisomaan, seuraamaan kuormaimen käyttöäni. Hän kysäisi, monestiko olin harjoitellut. Vastasin harjoitelleeni kahdesti. Siis kahdeksan tuntia, hän sanoi merkitsevästi. Myönsin. Käyttelin kuormainta sillä hetkellä varsin tökkivästi, olin häiriintynyt. Viistoistasen Ponssen kuormain toimi nopeasti ja nätisti kun totuin hommaan ja opettaja oli poistunut.

Tein vuoronperään viitos- ja kuutostemppuja; ripottelin viitostempussa pieniä kasoja koneen ympäristöön ja poimin niitä kuormaan, kuutostemppuna harjoittelin taakkojen päiden tasausta sermiä vasten. Käytin harjoituksessa enemmälti pinotavarapinon tuotteita ja vähemmän kymmentä paksumpaa pölkkyä. Pate oli jo ensimmäisenä kuormauspäivänä sanonut kymmenen pölkyn menevän jatkuvasta kourimisesta silpuiksi.