Murretunvihreiden karavaanimme vongutti voimansiirtojaan. Vedimme sotilaista raskaina ähöttäviä peräkärryjä. Pressujemme alla kannattelimme lankkuistuimia. Pojat istuivat päällämme. Pohjapeltiemme päällä lepäsi myös varusteita: telttoja, myrskylyhtyjä, kaminoita, reppuja sekä aseita sinkoja, konekiväärejä, konepistooleja, rynnäkkökiväärejä, kranaatinheittimiä.

Olimme lähteneet tammikuiseen aamupimeään. Silloin tällöin pysäytin karavaanin ja komensin pojat kävelemään. Pakkanen ratusteli alun kolmannella kymmenellä, eikä meissä ollut lämmitystä. Me kävelimme mielellämme meidän perälautojemme takana. Ähkyvaatetuksistamme huolimatta istuva olomme luisui puhumattomaksi värjöttelyksi. Mutta traktorien perässä rientäessämme kohmeemme karisivat, ne karisivat jonkin verran myös kielistämme.

Tunnit kuluivat pikipinnan päällä. Viimeiset kilometrit moottorimarssimme kiemurtelevaa tietä, jonka laihan lumipolanteen alla lienee vaikuttanut sorastus. Tulimme leirialueelle.

Monet säät vastaanottanut vähäinen parakkiryhmä törötti entisellään, siihen majoituimme me, kantahenkilökunta. Parakkien sivuitse oijustautui tien tapainen, jonka vastapuolella avautui sangen harvassa puita kasvava metsäkenttä.

Ylikersantti Kapio pidin oman komppaniani joukoille käskynjaon. Sen jälkeen me alikersantit otimme omat ryhmämme komentoomme. Jaoimme miehistön telttakunniksi. Sotapomona pääsin osoittamaan erästä puuhun nojaavaa lankku-lautarakenteiden kasaa sanoen: - Noista kootaan lattia.

Sotamies Halla ajattelin, että olipa kerrankin sattunut firman miehillä välähtämään; oli teetetty telttojen pohjiksi lattiaelementit! Eivät ne sen kummasempia olleet, kuin että syrjälleen asetettujen lankkujen päälle oli naulattu höylälaudan pätkistä kannet. Elementit olivat käyttöasennossaan päältä katsottuina kuin tasasivuisia kolmioita, joista huippukulmat olivat lipsaistut poikki. Rakenteita vierekkäin asettelemalla muodostui monikulmio, joka oli juuri oikean kokoinen joukkueteltan pohjaksi. Keskelle muodostunutta alustaa jäi pieni lattiaton monikulmio, johon oli nätti sijoittaa kamiina maapohjalle.

Näytin porukalleni teltan pystytyspaikan ja komentoni kuului: - Teltta kokoa!

Lattian asentamisineen joukkueteltan pystyttämisessä emme pitkiä aikoja kuhnineet. Aluksi potkimme pojissa vähistä lumista enimpiä teltan paikalta syrjään. Keskisalko jorotti pystyssä, mutta narut olivat vielä osin metallipiikeillään maahan kiinnittämättä, kun Huhti menin kamiina kainalossani sisälle. Kalistelin pöntöstä putket lattialle, näppäsin kamiinan aloilleen ja kokosin piipun pätkistä korsteenin, jonka pään tökkäsin teltan piippuaukosta ulos ja toisen pään liitin pönttöön. Kipaisin läheisestä pilkepinosta ensi hätään sylyksellisen, täytin kamiinan tuohien kanssa puilla ja raapaisin tulet. Me ulkona olleet näimme korsteenin päästä pursuavan savun.

Pian teltassamme hyörittiin enemmälti. Valitsimme makuupaikkojamme, sijoittelimme omille kohdilleen reppujamme ynnä muita varusteitamme.

Telttojen pystytyksen jälkeen saimme komennon, jonka perästä päädyimme pakkeinemme soppajonoon. Telttamme ei ollut ehtinyt juurikaan lämmetä. Silti siellä, sisällä, myrskylyhdyn valossa, meistä tuntui mukavammalta murkinoida avokäsin kuin hyisessä ulkoilmassa.

Ruokailun jälkeen valittiin teltoille kipinämikot. Meidän telttakuntamme kohdalla kävi niin, että alikerantti Erikkala määräsin lyhyemmän Hyrinän tulen pitoon.