Minusta tuntuu että nämä kyttääjät alkavat jo turhautua. Nyt on 20.10. s.a. eli satuaikaa klo 22.54. Ovat vähän huokailevan oloisia vaihdellessaan sanoja toistensa kanssa, esimerkiksi monet tunnit katon laitetilassa köyröttävät. Nyt tiedän käytävässä olevan miesvahdin, sellaisen virallisemman. Pojankosseja saattaa närästää kun ne eivät voi vapaasti harjoittaa häirintäänsä. Aina on mahdollista että ulkona tapahtuu jotain autolle tai pyörävarastossa pyörälle.

Niin, taitekohta saattoi tänään olla niiden keskitettyä psykologisen tahtonsa ja hiljaisuuden oveni taakse, mutta minä poika pudottelin hiljaisuuden vallitessa paskat pyttyyn ja otin vielä kunnon suihkun, peseydyin sutin kanssa. Näiden temppujen jälkeen alkoi vinttitilassa epäselvä radiopuhelimeen kailotus, virkaäänellä. Ne huomasivat tarkkailupaikoillaan minun tekevän kaiken minkä haluan kuuntelijoista välittämättä. Pistin vielä pesukoneenkin pyörimään ja olin niin kuin en olisi ollutkaan. Tempaisin räväkästi lehdet postiluukusta ja niin poispäin. Voimistelin. Keittiössä saattaa olla ilmanvaihtokanavassa mikrofoni, päivällistä laittaessani viheltelin suhisten, sanoitta, ja kevyesti keittokomerossa "harva meistä on rautaa..."

Illalla ne yrittivät keventää talon tunnelmaa, joku soitti huoneistossaan jossain melko alhaalla hanuria, oveaan yritti pitää auki. Eipä tuosta ollut mitään pahaa sanottavaa, hyvää kai ne tarkoittivat.

Silloin tällöin alapuolellani huokaillaan "voi vittu" ja "voi helvetti", mutta jo aika luovuttaneenoloisesti. Minusta on alkanut muutenkin tuntua, että suhkuksi niiltä taitaa mennä koko souvi, ei ole perustetta tyyrätä minua. Minkä ne hiljaisuudelle mahtavat, taitavat joutua taipumaan siihen, että elän omalla tavallani, kun en kuitenkaan häiritse ketään. Niiltä on kulunut varmasti jo pitkä tina tuohon useamman suunnan päivystämiseen. Työkseen ne sitä tekee, ja luulisi niiden jo soittaneen ovikelloa jos kerran olisi syyllistä syytä. Kotirauha näyttää olevan sangen jämerä asia, sitä ei näytä olemattomilla perusteilla rikottavan. Minua kuitenkin tulee kiinnostamaan, mitä veitikoita nämä valvojani ovat olleet ja minkälaisilla luvilla varustettuja. Jos verukkeet ovat sellaisia, jotta ollaan oltu vain laitteistoja korjaamassa, niin täytyy tutkittaa mitä tarkalleen ottaen on korjattu, onko siinä voinut mennä aikaa vuorokausitolkulla.

Esimerkiksi silloin alussa töytäilleet pojat olisi voinut panna liriin yöllä käytävätasanteellani olemisesta kysymällä, ovatko he koskaan olleet ylimmässä kerroksessa, jos olisivat kieltäneet niin esimerkiksi kaiteen jauhottamalla ja siitä sormenjäljet ottamalla olisi saattanut selvitä oleskelijoita. Nyt on sen ajan hyökkäävyys ja uhkaavuus hävinnyt, käytävässä on rauhallista.

Muitakin muutoksia on tapahtunut. Alakerran naiseläjä ei paukuttele enää ollenkaan pattereita, ei kolistele entiseen tapaansa seiniä, eikä polta keittiössään tupakkaa, kun talossa on muuta hörökorvaista väkeä. Toivottavasti muutokset jäävät pysyviksi, luulen niin, sillä olen vetänyt sen verran rankan koulutuksen, että viimeistään nyt pitäisi olla selvillä, että minun kanssa ei leikitellä.