Kuuluin sotilaiden joukkoon, olin sotamies Pellikka. Astuin aikoinaan armeijan komentoon. Leikkautin intin alussa pääni muliksi. Siitä minulle kasvoi muutamassa kuukaudessa tumma tukka. Hoikkavartinen poika menin peruskoulutuskauden jälkeen opiskelemaan traktorin kuljettajaksi. Harjaannuttuani minut komennettiin traktoreineen irtokomppaniaan, meidän poppooseen.

Pellikka rahtasin mukanani tavallista törisevämpää sotatorvea. Minun ei ollut tarvinnut käydä kirjekurssia oppiakseni musikantiksi. Käyttelin lajissa suppeaa laajempaa äänenhallinta- ja liikeskaalaa. Esitin pieruteatterinäytöksiä sängyssä maaten, istuallaan, seisaallaan ja kävellen. Mainitsen tässä tuolloisesta repertoaaristani pari näytettä.

Seisoessani siirsin painoni toisen jalan varaan. Rupesin heiluttelemaan vapaaksi jäänyttä jalkaani edestakaisin, kuin heiluria. Valitsin supistajalihaksellani äänensävyn. Löytyi ääniä välillä kimeä vingahdus - matala törähdys. Jalkaheilurini ollessa ääriasennoissaan tuuletusaukostani kuului mitä kuului. Joskus aloitin kimeästi ja pudotin äänen jalkametronomini tahdissa matalaksi.

Erästä toista seisaaltaan suoritettavaa tehdessäni myös kallistin painoni toisen jalan varaan. Sitten nytkytin koholle jäävällä jalallani lyhyttä edestakaista liikettä ylös alas nopeassa tahdissa. Supistajani tiukkuussäädöstä ja ravistukseni nopeudesta riippui minkä tyypin väräjävää musiikkia me varusmiehet kuulimme.

Jotkut meistä puolimiehistä nauroimme Pellikka näytöksilleni, mutta meistä naurajista täytyi lukea pois ainakin meidät, Pellikka tupani asukit.

Lumetonta alkutalvea. Komppaniaan ajoneuvoilla mennessä ja sieltä palatessa piti ylittää rautatien tasoristeys, jonka molemmin puolin kajotti Stop-merkki.

Traktorimies Pellikka sompailin vihreää armeijan Valmetia, johonka olin aamulla kytkenyt peräkärryn. Vein yhdistelmää komppaniasta jonnekin pikitien takaisiin petäjänuoreikoihin. Kärryn kyydissä lojui vähäinen määrä sotaroippeita, istuimme me muutamat varusmiehet ja lavan etulaitaan nojasin minä, kersantti Yöttäjä puhtaassa maastopuvussani.

Kersantti Yöttäjää me sotamiehet tyypittelimme sanalla tohu. Sen suun seutuvista löytyi jotain naismaista. Kersantti Yöttäjä näytin lähelläni liikkuville jo pihalla lähtöä tehdessäni olevani tulipalokiireessä. Äsähtelin poikia kasaamaan nopeammin varusteet. Me harmaiksi haalistuneet sotatyöläiset emme voineet ymmärtää mistä kumman ihanasta jäisimme paitsi jos lopettaisimme juosten vouhkaisumme.

Sotamies Pellikka kuljettamani traktori lähestyi tasoylikäytävää. Hidastin vauhtia. Silloin kersantti Yöttäjä rääkäisin: - Ei pysähdytä! Nopeasti yli vaan! Ei tule junia, minä katsoin jo!

Vallun koppi oli takapuolelta avoin. Kuljettaja kuulin hyvin parin metrin päästä huudetun räksähdyksen. Ennen radan ylittämistä vilkaisin taakseni, kessua, kyrpiintyneesti, mutta en puhunut mitään. Pidin traktorin hitaassa liikkeessä ja varmistin molemmat puolet. Pitempään tuijotin oikeaa puolta, jolla rautatie kaartui pimeään. Ajoin pysähtymättä radan ylitse.

Me kyydissä kököttävät väet olimme jo sen verran vanhoja, että joku meistä uskalsi ääneen mainita liikennesäännön rikkomisesta. Kersantti Yöttäjä kuulin kommentin ja sain puhkua rintaani: - Minä voin komentaa tämän traktorin ajettavaksi minne vain ja miten vain. Minun käskystäni kuljettajan on ajettava vaikka pimeällä valtatiellä ilman valoja!...

Harjoituksen jälkeen komppaniassa juttelimme sotamiesporukalla tapauksesta. Traktorimies Pellikka sanoin: - Kun minä ajan traktoria, jokaisen kyydissä olevan henki on vain minun vastuulla. Minulla on oikeus ajaa millä nopeudella tahansa ja pysähtyä missä haluan, jos turvallisuus sitä vaatii... Selitin kuulijoilleni, meille kuinka minulla on oikeus poistaa kyydistäni kuljetettavien soturien turvallisuutta vaarantava tekijä. Eli ääritapauksessa olisin voinut laittaa tai toisilla laitattaa traktorini kyytiläisen, kulkemistyylistä isottelemaan rupeavan kapiaisen, kävelemään.

Mutta traktorimies Pellikka tiesin kuinka armeijassa kuului taapertaa, enkä ryhtynyt kokeilemaan valtuuksiani. Koetin vain kuljetella pojat ja tavarat vaadittuihin paikkoihin niin turvallisesti kuin osasin. Ja pierusieraimeni veisasi joidenkin mielestä myrkyllisiä virsiään.