Aikasaduton kieli saattaa olla meille alkeellisille liian suuri vaatimus. / Olemme eläimiä. Eläimellisiä eläimiä. Äärettömyydenyrittäjyys on meille vierasta. Siksi kielemmekin lienee olemukseltaan itseämme hyväilevä. Siksi sanamme pullistelevat saduista. Sanamme ovat viimeisen päälle uskomuksilla ladattuja. / Uskomussanastomme on noin vaan polkaistu elämään. Sitä opetetaan sitkeästi; on tahoja, jotka eivät anna sen kuolla. / Uskomus sanassa on mieron taltsa. Ihmisten taikauskoisuus tekee pelon, että meihin tarttuu lyypä, jos jätämme sanan uskomuksen pois.

Uskonto on taikauskoisuutta. / Taikurit, papit, eivät osaa ainuttakaan temppua. Eikä heidän tarvitsekaan, sillä ihmisten syvä taikausko on taikurien voimallinen turva.

Kuinka ihmiset jaksavat katsella taikuria, joka ei osaa ensimmäistäkään temppua?

Sano ihmiselle "elämä", ja se on onnellinen. Sano ihmiselle "iankaikkinen elämä", ja se uskoo ja tekee mitä vain saavuttaakseen sen.

Taikausko teetättää rituaaleja, "pyhiä" eleitä, joilla uskotaan päästävän askel lähemmäksi päämaalia.

Harvat pohtinevat tarkemmin käsitettä "iankaikkinen elämä". Jos ihmiset pohtisivat enemmän, he uskoisivat vähemmän.

Jos olisin jo elänyt iankaikkisesti ja tulisin edelleen elämään iankaikkisesti, niin mitä merkitystä ihmisyydellä olisi minulle itselleni? Eikö ihmisyys ole täysin merkityksetön viitekehys iankaikkisesti elävälle?

Iankaikkisesti elävä ei tarvitse ruokaa, kiimaa, kiintymystä, yleensä ihmiselämän virikkeitä.

Iankaikkisessa elämässä tulisi vallan hyvin toimeen "elämättä". Silloin sitä voisi nimittää iankaikkiseksi kuolemaksi.

Mutta eikö vain iankaikkiseen elämään tuomittu ihminen haluaisi nimenomaan elää ottaen irti sen pyyteellisen ilonsa, jonka suinkin osaa kuvitella? Tai paremminkin, jonka uskaltaa kuvitella.

Iankaikkisen elämän aaltoliikkeettömyys olisi äärimmäisen tylsää.

Iankaikkisessa elämässä ei olisi tarpeita. Miksi i.e:ssä syödä, juoda, nussia, käyttää huumeita? Kaikki se olisi poissa, mikä maailmassa auttoi jaksamaan elämään.

I.e:ssä voisi vaipua kuin ikuiseen horrokseen. Miksi ponnistelisi minkään hyväksi? Ei tulisi enää lisää jälkipolvia.

I.e. olisi ongelmaton. Kuka haluaisi elää tilassa, joka ei vaatisi mitään liikettä?

I.e:ssä ei olisi pakko harrastaa tai tehdä työtä. Kuka viitsisi i.e:ssä ponnistella kuluttaakseen enemmän, kun ei olisi mitään kulutusta? Kuka viitsisi i.e:ssä harrastaa edes "aikansa" kuluksi, kun ajattomuudessa ei tarvitsisi mihinkään irtopisteitä?