Liikehdimme ilmavirtojen mukana mosaikkilattialla. Jos avattiin kaapin ovia tai käveltiin tai leyhäyteltiin vaatteita ja sängyn peitteitä, pyöriskelimme ja rullauduimme meille annetussa tahdissa. Vaeltaessamme kasvoimme koossamme.

Aloitin kierrokseni ykköstuvasta. Molemmissa kauluslaatoissani myötäni kulki yksi väkänen. Ovesta sisään astuttuani pysähdyin katsomaan majoitustilan lattiaa. Ote on hervonnut, ajattelin.

Sisääni astui korpraali, olin lyhyt jämäkkä miehenalku, 17-vuotias ruskeasilmäinen tumman siilitukan omaava sotilas, minulle kunnon ylläpitäminen oli silmäterä. Tapasin näyttää meille toisille aliupseereille lihasvoimiani muun muassa kaatumalla lattialle suorin vartaloin etunojaan. Me sotamiehet nimitimme korpraali Kiurulaa takana päin poikaseksi.

Joku meistä sotamiehistä hihkaisi laiskan huomion, pontta oli vain huo-osalla ja mio tuli melkein nielaistua. Muutamat niistä kääntyivät sängyissään vetelästi istumaan ja ne jotka sattuivat seisomaan jatkoivat seisomistaan.

Kiurula nostin katseeni lattiasta ja suuntasin sen erääseen pedissään sinivalkoruutuisen päiväpeiton päällä istuvaan sotamieheen, sanoin:

- Halmejärvi lakaisee lattian!

Halmejärvi istuin piippu kädessäni, olin juuri ollut aikeissa lähteä käytävän päähän imaisemaan kopallisen. Haluni oli yrittää rehjata armeijakuvio läpi mahdollisimman lyhyellä vierailulla ja enempiä joutavointeja vältellen. Mietin sekunnin toista kunnes täräytin:

- En lakaise!

Vastaukseni tuli niin tämäkästi että Kiurula unohdin jopa kauluslaattojeni väkäset, en muistanut vaatia herroitteluani.

- Mitä? Kieltäydyttekö te käskystä?

Halmejärvi istuin edelleen jalat lattialla sängyssäni, sanoin esimiehelleni:

- Olin yön väijyssä. Mulle kuuluu vartiovapaa ruokailuun asti. Määrää joku toinen.

Siilisänkeni alla kasvoi kohina:

- Te lakaisette tämän lattian!

- En lakaise!

- Siis kieltäydytte käskystä?

Halmejärvi ei enää vastannut minulle. Vastahakoisuutta tuntien määräsin tehtävään toisen sotamiehen, Hallan. Ennen tuvasta poistumistani sanoin Halmejärvelle:

- Te kuulette vielä tästä.

Kiurula pökäisin seuraavaan tupaan, menin tarkastamaan sen kämpän kuntoa. Halmejärvi läpsyin kopallistani polttamaan.

 

Aivan äsken korpraali Kiurula puhutteli minua herra yliluutnantiksi, jolloin annoin hänen esittää ongelmansa. Hoksasin heti että se vaatisi ehdottomasti mitä tiukinta asiaan puuttumistani. Halmejärven käytös oli suuri uhka armeijan järjestelmälle. Kiurulan poistumisen jälkeen aloin lehteillä Sotaväen rikoslakia. Pysähdyin tutkimaan erästä kohtaa kirjassa. Kutsutin päivystäjällä Halmejärven toimistooni.

Päällikkö piti taidepaussiaan. Halmejärvi ilmoittauduttuani puhutteluun se ei ollut vastannut minulle mitään. Odottelin asennossa seisten. Yliluutnantti oli turpeamahainen, silmälasipäinen ja pitkä mies, se mutristeli toisinaan huuliaan ja nyvitytti vasenta poskilihastaan, niin nytkin. Se nosti lyhyttä leukaansa ja käänsi epäluuloiset silmänsä sotamieheen, se aloitin:

- Mitä te meinaatte, ette noudata käskyjä?

- Olen noudattanut teidän käskyänne.

- Miten niin minun käskyäni? Tässä on kysymyksessä korpraali Kiurulan tänään teille antama käsky lakaista tuvan lattia.

- Te itse annoitte toista viikkoa sitten kestokäskyn, että vartiovapaalla ollaan palveluksesta vapaana. Myös korpraali Kiurula oli tuota luentoa kuuntelemassa.

- Jokaista käskyä pitää noudattaa aina, tinkimättä!

- Mitä tämä oikein on?

- Mikä tämä?

- Yritetäänkö minua tässä jotenkin syyttää semmosesta, kun olen täyttänyt yliluutnantin käskyn ja jättänyt täyttämättä korpraalin vastakkaisen käskyn?

- Kaikki käskyt on täytettävä!

- Vastakkaisetkin?

- Ei sellaisia anneta.

- Nyt on annettu.

- Tietääkö sotamies kuinka vakava rikkomus on käskyn noudattamatta jättäminen? Hieman teatraalisesti nostin pöydältä valmiiksi kohdalleen selaamani kirjan lukuetäisyydelle. - Sotaväen rikoslain mukaan teidät voitaisiin sodan aikana tuomita tästä jopa kuolemaan!

- Tämän firman leikit ovat korkeintaan sanasotaa, laukaus, sarrja perkele.

- Täällä ette joutavoi, kirahdin yliluutnantti.