26.5. klo 11.54 s.a. Nurmes, talo.

Eilen rymysivät rekan tienposkesta pois. Ensin avustivat kahdella kaivinkoneella peräkärryn tienvarren luiskaan. Vääntelivät kaivinkoneella vetoaisan jotakuinkin suoraksi. Sitten peruuttivat M. Salosen toisen vetoauton kärryn eteen, kytkivät aisan autoon ja nykäisivät kärryn tielle. Iimailivat aikansa ja lähtivät hinaamaan Nurmekseen aisaa hitsattavaksi. Totesivat kärryn säilyneen muuten kunnossa.

Kiven päällä kököttävän vetoauton kanssa joutuivat käymään kovemman jaahingin. Eri vaiheiden kautta peruuttivat juukalaisen V. Talvilahden lavetin luiskaan. Lavetin vinssillä vetivät ja toisella kaivinkoneella (Talvilahden) käänsivät auton keulaa kohden tietä. Toinen kaivinkone piteli auton vetokoukkuun kiinnitetyn kettingin avulla ettei auto luiskahtaisi kiveltä liian nopeasti ja lisävahinkoja aiheuttaen. Kun auto oli laskettu kivelta alas, irrotettiin se perässä olevasta kaivinkoneesta, joka siirtyi kiskomaan autoa vasemmalta sivulta, kopin takaa, runkopalkin ympärille kietaistusta kettingistä. Toinen kaivinkone auttoi edelleen keulasta ja lavetin vinssi veti. Välillä joutuivat lyhentämään vinssin ketjujatkoksia, kun sinkissä kulkeva lokipyörä tuli lavetin takalaidan koukkutappiin kiinni. Lopulta Suotalon telakaivuri siirtyi vetämään eturaksista ja Talvilahden isompi kaivuri työnsi auton takaa teräslavasta. Kun auto oli oiennut etupyörät retalehtaen tielle, toiselle kaistalle, se autettiin lavetin vinssin ja molempien kaivureiden avulla lavetille. Jossakin luiskallevetovaiheessa tielle kerääntyi kahden puolen autojono, kun lavetti täytti vinottain ollen tien molemmat kaistat. Hätäisimmät kääntyivät ja lähtivät kiertämään Lukanpuron tien kautta. Onnettomuusauton etumaiset takapyörät olivat ainakin vasemmalta jonkin verran vinossa. Toisella puolen oli takavanne lommoilla ja kumi tyhjänä. Auton omistaja keräsi talteen ympäristöön levinneet kuormurin osat. Aina silloin tällöin hän heitti etuakselin irtonaisen jousilatin lavalle. Omistaja siunaili osien kalleutta: "... kun astinlautakin maksaa tonnin!" Talvilahden kaksikko kiristeli auton lavettiin kiinni kahdesta suunnasta. Vanhempi mies haki kaikessa hiljaisuudessa vihreän saavin ja asetti sen kuorma-autonraaskun vuotavan tankin alle lavetille. Muut olivat hetkeä aikaisemmin kiistelleet siitä, mitä korvoon valuneelle polttoaineelle tehdään. "Kaataa vaan johonkin jontkaan." "Kaatakoon tuo kaivurimies tankkiinsa."

Mukana jolohassa oli ollut laihahko pellavapää, kuorma-auton omistaja keltaisessa suojapuvussaan. Oli raavasrintakehäinen valkoisessa t-paidassa runsaasti komentoja huudahdellut toimelias mies. Oli V. Talvilahti likaisessa sinertävässä haalarissaan ja lippalakissaan. Oli joko Talvilahden poika tai renki mustassa nahkatakissa ja saman värisissä housuissa ja nahkasaappaissa. Oli Tarmo Suotalo, tummasilmäinen, tummahiuksinen mies sinisissä haalareissaan, joissa olivat heijastinnauhat. Oli myös onnettomuusauton kuljettaja ruskeassa nahkatakissaan ja vaaleansinisissä farkuissaan. Kuskilla oli partaa, tumma tukka, kullattusankaiset silmälasit ja vasemmassa poskipäässä melkoinen luomi. Hän kuljeskeli orvon näköisenä siellä täällä operaation aikana. Kuskin oikea käsi roikkui mitellan kannatuksella. Loppuaikana mukana pyöri, mutta ei osallistunut etukäteen käsikirjoittamattomaan pelastustyöhön, eräs siniasuinen mies. Hän parkkeerasi pakettiautonsa liittymäämme, jolloin Silja ei päässyt ennen auton siirtämistä ajamaan kotiinsa. Silja oli tulossa kylältä ja hänen täytyi peruuttaa liittymästä takaisin valtatielle ja käydä mutka naapureidensa liittymässä ennenkuin pääsi pihaansa.

Valkoisen t-paidan mies kutsui onnetonta kuljettajaa jonkun kerran pentu-sanalla. Ruskeatakki taas kutsui puhelimeen auton omistajaa mölökerö-sanaa käyttäen. Silja on joskus antanut Tarmo Suotalolle Vöhelö-lempinimen.

Ennen vetoauton kiskomisen aloittamista Talvilahden porukka kaatoi kaivinkoneella pari pienehköä petäjäpropsipuuta auton keulan edestä, perikunnan puita.

Uramon Kalevikin tuli seuraamaan tapahtumaa. Kalevin mukaan kuljettaja oli kömpinyt onnettomuusyönä auton sivuikkunasta ulos. Mies oli ollut kuin shokissa ja väittänyt ettei hän ollut ajanut autoa, vaan oli ollut mukana vain matkustamassa. Kalevi oli kimunnut auton ikkunaan kurkistelemaan että olisiko sisällä vielä lisää porukkaa, mahdollisesti loukkaantuneita. Hytti oli ollut aivan sekaisin, penkkikin irtaallaan. Kalevi ei ollut löytänyt muita. Kuljettaja oli valitellut kovasti oikeaa kättään.

Autossa ei lopultakaan ollut mitään lastia.

Auton nostoa seurasi kanssani eräs mies pienen poikansa kanssa, mutta kyllästyivät kesken ja läksivät pois. Touhua tuli seuraamaan eräs pyöräilevä mies noin kymmenen vuoden vanhoine pyöräilevine poikineen. Tietenkin kaikki ohiajavat kuikuilivat kaula pitkänä työskentelyä.