Istuimme Eskon kanssa alkutalvista iltaa kämpässämme. Meitä juotatti armottomasti, mutta kummallakaan ei ollut rahaa. Silloin keksin:

- Voiskohan partavettä juoda?

- Voi sitä, vastasi Esko.

Noudin vessan peilitelineeltä partavesipullon ja tasasin sen sisällön kahteen mukiin. Eihän sitä paljon tullut miestä päälle. Heittelimme vihreät Mennenit kitusiimme ja joimme vettä päälle. Niin vähistä juomisista ei meinannutkaan tulla humalaan. Mutta olimme ikäänkuin juomiseen tähtäävässä touhussa mukana. Esko vielä valisti minua:

- Kuta kirkkaampi partavesi, sen parempi juotava.

Eräänä toisena iltana podin niin ikään viinantuskaa, mutta fyrkkendaalit puuttuivat. Koppasin roll on - deodorantin ja rullasin sitä kämppämme pöydän pintaan. Tarjosin Eskon sytkärillä deodoranttiläikälle tulta. Se paloi kehnohkolla liekillä, paloi joka tapauksessa ja se riitti. Särin roll on - pullon kaulan siten että sain nesteen valutettua lasiin. Deodorantti oli melkoista evästä juotavaksi. Sitä ei todellakaan makunsa persolla nauttinut. Tarjosin lientä Eskollekin, hänelle se ei kelvannut. Sinäkin iltana sain olla mukana juopumiseen tähtäävässä jolohassa, vaikka pienen purnukan sisällöstä en juopunutkaan.