Näin tienposkessa rojottavan ihmiskehon. Tuumasin että "kunpa olisi valoa". Taksimies sanoi hänellä olevan valaisimen ja lähti sitä noutamaan. Ihmiskeho oli miltei vatsallaan. Ennen taksimiehen tuloa väänsin kehon ylävartalosta selälleen. Vääntäessäni tunsin kämmeniini törröttäviä kylkiluiden päitä. Tajusin olevani tekemisissä ruumiin kanssa.

Taksikuski valaisi lampullaan vainajaa. Toinen käsi oli ranteesta irtopoikki. Suusta oli valunut verta. Hetken mietin rupeaisinko elvyttämään. Siitä oli alle vuosi kun olin viimeksi suorittanut EA-ykkösen. Sitten ajattelin muusina olevaa rintakehää ja tein päätökseni. Sanoin taksisuharille:

- Tämä on selvä peli.

Hälytysajoneuvoista ensimmäisenä paikalle ilmestyikin ambulanssi. Lääkintävahtimestarit katsoivat lampulla "potilaan" silmää, toinen sanoi:

- Tämä on ollut kuolleena yli viisi minuuttia.

Lampun valossa näkyi kuinka miesvainajan päällyshousut olivat kuoriutuneet nilkkoihin. Toinen ambulanssimiehistä virkahti:

- Tämähän kävi eilen terveyskeskuksessa.

Ruumiin taskusta löytyi kirje, josta näkyi vainajan nimi. Silloin taksimies sanoi että juuri tätä miestä hän oli tulossa kyydittämään, mutta nyt ei ollut kyyditettävää.

Poliisien tultua kysyin toiselta saako paikalta poistua. Poliisilla ei ollut mitään poistumistani vastaan. En heille ruvennut kehuskelemaan löytäneeni tuon miehen raadon.

Kotona kerroin Siljalle Savikylän sattumuksesta. Jahkailin asiaa illan päälle laidalta jos toiseltakin.

Silja sanoi luonaan käyneen Raahesta asti pienen, pyöreän ja kaljunsutkin miehen. Olivat kuulemma ajelleet lähistöllä miehen Mersulla. Mies oli Siljan kontaktipalstalta onkima tuttavuus. Olimme tavallaan Siljan kanssa toisistamme vapaat, vaikka yhdessä asuimmekin.

Yöllä Silja antoi kolonsa käyttööni. Makkarani vaan meinasi painua kaksin kerroin. Suhahdin Siljalle että "nuo lääkkeen perkeleet tämän tekevät". Ähertämiseni tuotti tulosta ja pääsin maaliin. Väsäsin Siljalle tavanomaiset. Huipulle päästäkseen hänen piti panna minun ja oman päänsä väliin tyyny eristeeksi. Se oli aina ollut tavan taksa, että Silja ajatteli "ekstaasiin" päästäkseen muita miehiä kuin minua. Minulle oli jäänyt tehtäväksi tekninen puoli ja tunnepuolen hän oli kaivanut mielikuvituksestaan. Olimme jo lopettaneet yrittämästä yhtaikaista laukeamista. Kertaakaan 15:een vuoteen sellainen ei ollut onnistunut. "Tyydyttyminen" oli meille molemmille erillinen tapahtuma. Silja osallistui yleensä lähentymiseemme tikattu yötakki päällään. Kehomme eivät kohdanneet paljaina, aina oli jotain välissä.