Tummatukkaisen naisen pentumaisesta erehdyksestä kuultuani ajatukseni eivät vähääkään alkaneet hylkiä häntä, ei ollut kyse oppihömpötyksistä. Päinvastoin, minussa pistäytyi säälin tunne. Mutta kasvojeni pitäessä, häntä kuunnellessani, puhuessani, vaiti oltaessa ja töitä katsellessa merkkasin hairahduksen hänen traumapisteekseen, jota en missään tapauksessa haluaisi sorkkia. Ja tuo taikomani traumapiste oli tiiviisti kiinni seksissä. Tuosta hetkestä lähtien hänen "tyrkkimisensä" sänkyä kohti olisi tuntunut sisässäni samalta, kuin jos hänellä olisi ollut kookas puoliparantunut haava, jota olisin alkanut sorhata tylsällä puukolla uudestaan auki. Sinä yönä sisälläni loksahti kiinni eräs lukko, johon oli vain yksi avain, koko ajan käyttäjänsä hallussa, tummatukkaisen naisen hallussa.

Hänen omakuvaansa katsellessamme tummatukkainen nainen pyysi minua kutsumaan itseään Riiksi.

Rii kääri omakuvansa rullalle. Hän sanoi ettei ollut pystynyt esittelemään omakuvaansa oppilastovereilleen opettajan sitä pyytäessä.

Varaston takana oli pari työpajaa. Katselimme yhdessä niissä olevia maalauksia. Toisessa työpajassa oli tulitiilistä ladottu polttouuni. Rii esitteli sen minulle. Näytteillä oli erilaisia savitöitä. Oli kasvokuvia, oli käsikuvia, oli pientä joutsenta, oli hedelmäkoria ja niin edespäin. Somaa taidetta. Savitöistä osa oli uunissa poltettuja ja osa polttamattomia.

Tultuani kämppäämme Esko oli jo nukkumassa. Köllistyin sänkyyni. Ajatuksiani hallitsi Rii.

Opistossamme opiskeli myös kirjoittajalinja. Heillä oli tavoitteena suorittaa sanataiteen approbatur. Käytännössä linjalaisia opettivat samat opettajat kuin meitäkin.

Olin ensisijaisesti hakenut kirjoittajalinjalle, mutta en ollut päässyt. Lukiessani muiden harjoituskirjoituksia ihmettelin, että olin päässyt edes proosamodulille. Olin täysi vastaantulija kirjoituksineni modiksemme muihin oppilaisiin nähden.

Moduleita oli suunniteltu pidettäväksi kolme peräkkäin: proosa-, lyriikka- ja kritiikkimodulit. Niistä saattoi halutessaan valita jonkun tai vaikka suorittaa kaikki peräjälkeen ja appron päälle.

Minulla oli tarkoitus käydä vain proosamoduli.

Unto Variksen osuus opetuksesta oli melko vähäinen. Hän luennoi vähän proosan raja-alueista. Saimme pari kirjoitustehtävää. Unto luetti meillä muttamia kirjailijoiden tekstejä, joiden pohjalta sitten keskustelimme.