Unto käski meidän kirjoittaa metafiktiota, joka ei sopisi mihinkään lajityyppiin. Minulle oli täysin hämärää millaista sellainen teksti voisi olla. Jotain oli esille tuotava ja niin pukkasin monistettavaksi tämän:

Äiti vaatii hautajaisiaan.

Hänellä on kolme lasta. Meistä jokainen on ilmoittanut ettei tule hautajaisiinsa. Ja niinpä ne jäävät muiden sukulaisten järjestettäviksi.

Jos jokin mahti saisi minut pakotettua hautajaistensa järjestäjäksi, siellä ei kajahtaisi ainoankaan virren säe. Siellä ei olisi pappia. Vainaja tuotaisiin tavallisella pakettiautolla haudan viereen. Ja sitten minä yksinäni potkaisisin äitivainajani alastoman ruumiin monttuun.

Perinnön jaossa olisin kärkkäänä pitämässä puoliani. Ja jos säästellen eläisin, saattaisin asunnostaan saatavalla hinnan kolmanneksella pysyä melko kauan viinoissa.

 

Olin opistolaisista ehkä tavallista janoisempi eläjä. Silloin kun oli rahaa käytin sitä päihtymiseen. Toisinaan työnnyttiin Hopeakenkään kaljatuoppeja kippailemaan. Joskus känni otettiin kämpässä. Viinapullosta, jos oli enemmän rahaa, viinipullosta, jos rahatilanne oli lähes pohjillaan.

Eskolla ei juuri ollut rahaa käytössään. Hänellä oli täysylöspito opistolta ja hän sai viikonlopuiksikin eväät. Meidän muiden täytyi syödä omia murkinoita viikonloppuisin. Eskoa me mahdollisuuksien mukaan jelppasimme juopumisessa. Tosin epäilen että Esko ei saanut opistoaikanaan kunnon perskänniä. Varmasti Esko oli päässyt kotimaassaan Neuvostoliitossa paremmin happamien makuun.

Eskolle oli Pirjo esittänyt tienestihommaksi sellaistakin, että Esko pitäisi jonkinlaisen esitelmän naispiirissä, johon Pirjokin kuului. Sitten piiriläiset olisivat keränneet kolehdin. Esko ei halunnut "kometiijaksi", oli ennen rahattomana.

Esko oli Neuvostoliitossa kirjoja julki saanut mies. Kerran Hannun tunnilla käsiteltiin jotain tekstiä. Hannu sanoi:

- Eikös Esko ole tästä kirjasta osia venäjäntänyt?

Esko tuumasi kääntäneensä koko kirjan. Kyseinen teos oli yli 500-sivuinen.

Kerran Esko luki kämpässämme kotoaan saamaansa kirjettä. Hän sanoi minulle saaneensa kirjansa julki. Painos kuului olevan paperipulan takia "vain" 50000 kappaletta. Muutoin olisi ollut 100000. Minusta luvut kuulostivat huikeilta. Mutta isossa maassa on isot luvut. Esko sanoi ettei tekijänpalkkioita kauan ryyppäisi, ne olivat niin pienet.

Eskolle alkoholipitoisia juomia tarjosimme etupäässä me, Keijo ja minä. Sitten kun Esko iski monilapsisen äidin oppilaiden joukosta sussukseen, lienee tuo sussukin tarjonnut kaljaa. Muuten tuon naisen mies kävi jonain viikonloppuna opistolla. Äijä oli mahdottoman suuri kaappi. Joku tuumasikin, että jos Esko-rukka joutuisi miehenkaapin kynsiin, niin hänelle saattaisi käydä väärin.

Eskon mielestä nainen piti saada ensin sänkyyn. Vasta sitten siitä paljastuisi mikä se on naisiaan. Esko toteutti periaatettaan omissa naissuhteissaan. Kotonaan hänellä oli menossa toinen avioliitto. Eskon nähtyä Riin kanssa nuhjaamiseni, hän kehotti minuakin reippaasti viemään Riin sänkyyn, nähdäkseni tuon naisen pohjimman luonteen.