Minulle tuli tavaksi lähteä silloin tällöin iltaisin koulurakennuksessa vaeltelemaan. Vaelteluni suuntautuivat yleensä galleriaan. Loimauttelin käytävää edetessäni valoja palamaan ja lopulta leiskautin kaikki gallerian valot päälle. Ulkona oli pimeää. Tutkin teon alla olevia ja valmiitakin maalauksia ynnä muita taideteoksia. Usein galleriassa sai olla ihan yksin, jolloin voi rauhassa syventyä katseluun. Joskus kun galleriassa tai muissa työskentelytiloissa oli joku tai joitakin kuvislinjalaisia, kysäisin heiltä tiesivätkö missä Rii on. Kerran sain vastauksen että hän olisi puutyöverstaassa. Tietenkin käpyttelin oitis sinne.

Puutyöverstaan oven avattuani näin Riin ottamassa metrimitalla mittaa jostain rimasta. Hän merkkasi tavallisella lyijykynällä merkin katkaisukohtaan. Hän nousi kontaltaan kyykkyyn, katsoi minua ja sanoi ymmärtävällä äänellä:

- Perjantaipullo.

Minulla oli kädessäni puoliksi juotu viinapullo. Tosin en ollut siitä ottanut sinä iltana kuin pari naukkua.

- Joo, sanoin.

Rii ei ollut tietoinen kuinka kovasti olin erilaisten pullojen sisällöistä kiinnostunut. Enkä ollut kuuluttanut hänelle syöväni lääkkeitä.

Ojensin pullon Riitä kohden sanoen:

- Haluatko?

Rii ei halunnut. Hän kertoi rakentavansa taulun kehikkoa ja sahaavansa sitä varten rimasta pätkän. Panin pulloni työtasolle ja menin avukseen. Asetimme riman höyläpenkin päälle, minä rupesin pitämään sitä paikallaan. Rii pani suojalasit päähänsä ja otti kuviosahan käsiinsä. Hän näkyi jännittävän sahatessaan hitaasti sähkösahalla merkkinsä kohdalta riman poikki. Rimanpätkä oli viimeinen kehikkoon tarvittava.

Puutyöverstaan eräs osa oli koivupilkkeiden peitossa. Niitä oli työnnetty luukusta sisälle. Ilmassa leijui kuivan koivupuun tuoksu.

Rimoista piti valmistaa suorakaide kankaan pohjaksi. Kyykistyimme molemmat rakentamaan. Minä pitelin rimoja suorassa kulmassa toisiinsa nähden. Rii laittoi kulmien päälle kolmion muotoiset vanerikappaleet ja naulasi pienillä nauloilla kulmat kiinni.

Rii kertoi toissapäivänä istuneensa paljaan pyllynsä kuvan kipsimassaan. Sen hän oli tehnyt juuri samassa tilassa jossa näpersimme kehikkoa. Olin heti kiinnostunut tietämään missä kipsivalos oli, mutta se oli kuulemma viety pois opistolta. Riin pyllynvaloksesta puhuminen antoi minulle toivoa: Jospa tästä kehittyisi jotain.