Taas kerran osaavien opiston keittiön naisten laittama päivällinen höllötteli vatsassani. Ilmoitustaulun tiedon innottamana kävellä köpittelin juhlasalirakennukseen. Siellä oli väet paikalla ja esitys jo menossa.

Juhlasalin keskelle oli jätetty käytävä. Sen kahden puolen ojentuivat tuolirivistöt. Istuin vasemman puolen rivistön tuoliin siten ettei takanani ollut ketään.

Seurasin joulunäytelmää. Mukanani oli muovikassi ja siinä viinipullo. Esitystä katsellessani huikittelin pullostani. Mielessäni manasin että sitä uskovaisten hapatustahan nämä joulunäytelmät ovat.

Yhtäkkiä oikeanpuoleisten istuimien oikealla puolella lävähti valokeila palamaan. Esiintymiskorokkeella seisoi valkeaan vaatehursuun ja valkoisiin siipiin sonnustautunut nainen. Enkelin esiintulo oli yllättävä ja hienosti valolla hoidettu. Ainakaan minulla ei ollut ollut aavistustakaan siitä että varsinaisesta esiintymisalueesta sivussa voisi olla näyttelijä.

Näytti kuin enkeli olisi tuijottanut juuri minua. Mutta niin saattoivat ajatella kaikki muutkin. Olimme valaisemattomassa katsomossa. Valoja oli siihen asti ollut vain edessä, "näyttämöllä". Kuitenkin mieleeni tuli että enkeli oli saattanut nähdä huikitteluni ja tunsi minua kohtaan yrmeyttä.

Enkeli antoi ilmoituksensa ja haihtui pimeyteen. Tunsin helposti tummakutrisen enkelin näyttelijän. Hän oli Rii.