Tapahtui "vuonna 2053".

     - Äiti. Mikä päivä tänään on?

     - Tänään on päivä.

     - Mikä vuosi nyt on?

     - Nyt on vuosi nolla, kuten aina tästä lähtien. Koko vuosi-käsite hävisi. Sitä paitsi poikaseni, päivä on ollut aina sama. Ei aurinko ole välillä sammunut ja sitten taas syttynyt, vaan se paistaa aina samaa päivää.

Tapahtui yöllä vuoteessa.

     Nainen: - Kuinka harhassa ihmiset olikaan aikakeksintöineen. Sillä leikittiin kuin uskonnolla.

     Mies: - Onneksi tajuttiin että maapallollakin siellä takapuolella on aina sama hämärä. Pallo vain kiertää ja se sama hämärä vaeltaa.

     Nainen: - Sitten ymmärrettiin, että sama kesä kiertää ja kun se osuu kohdalle, niin se kasvattaa puihin lustot. Se sama kesä kasvattaa niistä jokaisen. Ymmärrettiin sekin, että sama talvi koostuu samasta kylmästä ja samasta materiaalista, yhdestä lumesta, yhdestä jäästä. Pilvet muodostuvat aina vaan samoista vesihöyryistä. Keksittiin samuus.

     Mies: - Sitten hoksattiin ajatella kaikkea tapahtuvaa ikään kuin muutosmyllyn sisäisenä jauhautumisena. Meille myllytettäville on olemassa vain nykyisyys.

     Nainen: - Me satuimme elämään ajattoman muutoksen pyörteissä. Joskus puhuttiin sellaisista käsitteistä kuin menneisyys ja tulevaisuus. Meille "tulevaisuus, menneisyys" ja nykyisyys ovat kaikki samassa suunnassa, samassa "paikassa". On olemassa vain todellisuuden se muoto, joka on olemassa. Niillä kadonneilla "menneisyydellä ja tulevaisuudella" ei ole muotoa. Vain nykyisyydellä on muoto. Todellisuudesta ei voi ajatella ulos. Eikä todellisuus veny, se on.

     Mies: - Niin, ja nyt sitten kiinnostaa saada selko siitä suuresta kielen muutoksesta. Se on outo juttu. Kuinka tarkoin ne onnistuvat riisumaan kielen aikaharhasta. Kuinka ajattomaksi kieli voidaan muuttaa, että ihminen sen avulla vielä yleensä pysyisi elossa.

     Nainen: - Yhdessä me rapistumme, mutta emme vanhene. Olemme iättömiä. Kuolemme, mutta se on muutosmyllyn hyvä puoli. Myllyn satsi ei koskaan jähmety, onneksi. Vain siten voi syntyä samoista raaka-aineista loputtomasti uusia muotoja. Elämä muotona on jännä pistäytymiskohde, mutta en millään haluaisi jämähtää tähän muotooni.

     Mies: - Joo.

     Nainen: - Nukutaan. Hyvät yöt.

     Mies: - Öitä.

 

Miete: Kuinka tässä pimeydessä voisi löytää ihmisyyden uloskäynnin!