Heti kurssimme ensimmäisinä päivinä päädyimme muodostamaan kolmen miehen jätkäsakin, johon kuului kämppäkaverini Esko, Ukkosen Keijo ja minä. Aniharvoin porukkaamme liittyi myös Montosen Simo. Mutta Simolla oli jo ikää enemmän, kuudes kymmen menossa, ja hän ei ollut niin hanakka ilta- ja yömenoihin kuin me kolmen kopla.

Keijo oli iso miehenkaappi. Hän oli harrastanut joskus urheilua. Keijo toi sukset Orivedellekin. Lieneekö sitten hiihtänyt niillä kertaakaan. Iältään Keijo oli vähän päälle kahdenkymmenen. Hän oli käynyt työväen akatemiassa jonkin linjan. Lukion Keijo sanoi jättäneensä kesken. Urheiluajoistaan Keijo oli pulskistunut. Hän pössytti kovasti tupakkaa.

Me kolmen kopla, Esko, Keijo ja minä, lyöttäydyimme usein yksiin. Vaikka en polttanut tupakkaa, työnnyin välitunneilla tupakkahuoneeseen pysyäkseni Eskon ja Keijon seurassa. Samalla tupakkahuoneessa kuulin parhaimmat jutut.

Jo ensimmäisellä viikolla Keijo kävellä öykäili huoneemme ovikelloa rimputtamaan. Sisään päästyään hän esitti että lähtisimme tutustumaan orivetisiin kapakoihin. Taivuimme Eskon kanssa tuumaan. Esko valitteli rahattomuuttaan, mutta meissä Keijon kanssa eli sen verran kaveruuden henki, että lupasimme tarjota Eskolle muutamat tuopilliset. Oijustimme ravintola Hopeakenkään. Hopparista sitten tulikin pääasiallisin ravintola-asiointimme kohde.

Kirjailija, opettaja Hannu Mäkikangas toimi opettajanamme proosan praktikumissa.

Ensimmäisenä Hannu painotti ettei koulutuksessa monistettuja toisten oppilaiden kirjoituksia saanut lainailla tai muutenkaan tyrkkiä julkisuuteen. Hän mainitsi, että toisten kirjoitusten näyttäminenkin muille kuin ryhmämme jäsenille oli kiellettyä.

Hannu käytti osan päivästä uuden aihealueen luennointiin. Hänellä oli varasto pullollaan hyvin käytännönläheisiä ohjeita. Hän sanoi esimerkiksi:

- On opittava valehtelemaan! Kirjallinen valhe on todempi kuin totuus.

- On opittava unohtamaan!

- Vaikutteiden pelko on tuhon alku.

Tietenkään kaikki Hannun luennointi ei ollut pelkkiä lyhyitä tokaisuja.

Hannu teetti meillä runsaasti harjoitustehtäviä. Hän antoi kirjoituksen aiheen keskiviikkona seuraavaksi keskiviikoksi. Välissä oli aina pitkä viikonloppu, joten kirjoituksen ennätti hyvin laatia. Harjoituskirjoitukset monistettiin jokaiselle ruotimista varten.

Ruotimistunneilla Hannu antoi yleensä meille oppilaille ensimmäiset puheenvuorot. Oppilaiden esitettyä korjauksia tai yleisemmin arvosteltua tekstiä, Hannu toi esille oman näkemyksensä. Hän sekä knoppi esille hyvät kohdat että esitti korjauksia. Varsinkin alussa monissa teksteissä oli jotain poistettavaa, esimerkiksi jokin selittävä kappale tai lause.