Takana oli ravintolailta ja jatkoilta Orivedertsin tupakkahuoneessa. Hamlet tönäisi penkiltä noustessaan tyhjän pullon kumoon. Hän potkaisi pullon seinään, kuului vain kumahdus. Hän sieppasi lattialla kierivän pullon ja heitti sen seinään, jolloin se kimahti. Seuraavalla kerralla puteli räsähti. Hän innostui tarjoamaan yhä enemmän huoneen seinien maalauksille pullosta. Kaikki lattialla ja pöytäpahasella olleet juodut lestit saivat kyytiä. Tarkkailija joutui välillä nostamaan kyynärvarttaan suojaksi, kun lasit viheltelivät toisinaan läheltäkin.

- Äh kun teki hyvää, tuumasi Hamlet kaikkien pullojen tultua rikotuksi. Hän istuutui pöydälle.

- Siivoa jälkes kans, sanoi tarkkailija.

Hamlet kaivoi liivinsä taskusta jässäkän ja tikut, vei kätensä paidan rintataskulle. - Joo joo, heti kun ensin vedän sätkän. Hän repäisi taskustaan nyppäämästä kirjasesta lehden.

- Kato kato, sinähän olet pannut kirjan käyttöön, sanoi tarkkailija.

Hamlet naurahti, käänsi lehden oikein päin ja horpotti siitä pari lausetta sanaa. Hän nosteli kessut kirjasen sivulle, pani päähän filtterin, rullaili sormissaan, nuolaisi ja sytytti palamaan. Hän veteli posket lommollaan henkisavuja. Tumpattuaan Hamlet nousi pöydältä ja hivutteli harjalla lattialla levällään olevia sirpaleita samaan kasaan, jonka jätti takan eteen. Takan päällä komeili jonkun oppilaan tekemä ihonvärinen torso.

Aamulla tupakkahuoneeseen rantautunut siivoaja taas kerran jeesusteli mielessään yöelämän jälkiä. Ensimmäisenä hän aukaisi ikkunan tuulettaakseen huoneesta muun muassa Gideonin vellosten äskettäin jakaman taskukokoisen Uuden testamentin sanoista lähteneen käryn.

 

Tokaisu:

Jotkut saavat elinvoimansa kuvitelmasta, että "voima ylitse muiden" on heidän puolellaan.