Kuntasta kuorittuun hiekkaan oli upotettu laudat tien reunoiksi, niiden ulkopuolella vihersi lyhyt nurmi. Huomasin kannattelevani vakkaa ja näin käsieni kylvävän siitä pieniä valkoisia kiviä lautojen väliin tieksi. Kivet narskuivat sotilassaappaideni alla. Aina vähän matkaa kylvettyäni käännyin takaisinpäin, otin nurmelta haravan ja haravoin kylvöksestäni jalkojeni jäljet tasaiseksi. Koko ajan minussa kasvoi huoli ennättämisestä. Tiepohja näytti jatkuvan saavuttamattomiin, ruskotaivasta vasten olevan kumpareen laelle, ja epäilin sen jatkuvan ties kuinka pitkälle laen taakse.