70-luvun kevätkesäisenä päivänä asiakkaat asioivat ja odottivat asioimaan pääsyä kovia kokeneen Lahden katsastuskonttorin sisätiloissa. Molemmille asiakaspalvelijoille oli yhtä pitkä jono, kolmen asiakkaan pituinen. Toisessa jonossa asioi juuri mies.

Herrahtavan oloisella miehellä oli päällään musta nahkatakki, tummat suorat housut ja tumma lipallinen lakki. Hän keskusteli virkailijanaisen kanssa. Asiansa oli ongelmallinen ja miettimistä aiheuttava. Lopulta virkailija sanoi: - Teidän pitää selvittää tämä kyseisen katsastusmiehen kanssa. Menkää katsastushalliin ja etsikää hänet sieltä.

Mies sanaili surkeana: - Mutta en minä tiedä missä hän on. Voisitteko te ystävällisesti lähteä neuvomaan minulle?

- En minä nyt jouda. Asiakkaat odottavat. Menkää katselemaan hallista ja ulkoa. Jos siellä ei näy, kysykää joltain toiselta katsastusmieheltä. Kyllä se sieltä löytyy.

Mies poistui. Hän liikuskeli varovaisin elkein ulkona eikä löytänyt etsimäänsä. Pian hän palasi uudelleen sisätiloihin. Virkailija, joka äsken oli kehottanut nahkatakkista etsimään tiettyä katsastusmiestä, katsahti tulijaan ja kysyi: - No löytyikö se katsastusmies?

Virkailija sai nahkatakkiselta aran vastauksen: - En voi havaita.

- No jo on kumma. Kysyittekö te häntä keneltäkään?

Nahkatakkinen yritti vääntää kasvoilleen hellyttävyyttä ja sanoi: - En. Ettekö te voisi lähteä minulle neuvomaan missä hän on?

Keski-ikäinen, silmälasipäinen, tomera virkailija sanoi, tuolistaan ylös kimmotessaan, edessään olevalle asiakkaalle: - Odottakaa hetkinen.

Nainen porhalsi punaisessa paidassaan ja vaalenruskeassa hameessaan asiakastilaan ja ovea kohti. Sanoi mennessään turvallisuuden tunteesta ilostuneelle nahkatakkiselle: - Seuratkaa minua!

Kolmissa kymmenissä oleva mieseläjä totteli käskyä kuuliaisesti. Opasvirkailijan ei tarvinnut ulkona hetkeäkään etsiä, vaan hän marssi nahkatakkinen jäljessään suoraan hallissa olevan katsastusmiehen luokse ja sanoi: - Tällä miehellä on sinulle asiaa.

Saman tien virkailija kääntyi palaamaan sisälle ja tökki rinnat hytkyen ja kengät kopisten tiskin taakse paikalleen. Hän rupesi palvelemaan odottanutta asiakasta. Edessään olevassa jonossa oli neljä henkilöä, meidän jonossamme oli kolme.

 

Tokaisu:

Kuvittelevatko uskovaiset menevänsä kiimoineen päivineen iankaikkiseen elämäänsä?