Yliluutnantti Soppi sain aamulla toimistooni puhelun. Sen aikana poskilihakseni alkoi kiskoutua omaan tahtiinsa. Luurin laskemisen jälkeen halutti repiä paitansa. Edellisenä päivänä vartioitavalla alueella käynyt juna oli joutunut odottamaan aidan takana sisälle pääsyä noin varttitunnin. Ensimmäisenä päätin puhutella silloista vartiopäällikköä. Lotma annoin ymmärtää, että Hyrinä - se saatanan vötkäle, ja samoja ketaleita kumpikin - olisi viivytellyt portin aukaisuun lähdössä. Yliluutnantti Soppi, Hyrinä oli luisuotsa, joka ei olisi kummentunut vaikka miten olisi ojentanut. Mutta kurin palauttamiseksi minun piti tehdä jotakin. Kutsuin päivystäjän huoneeseeni. Päivystäjä sain Sopelta käskyjä sotamiehille välitettäväksi.

Me komppanian sotaväki kannoimme päällämme palveluspukua - kaaripöksyjä ja takkia - ja jaloissamme koreilivat nahkasaappaat. Päivystäjä pirautin soittokelloa. Käytävälle tupien ovien eteen ilmestyneet esimiehet kuulimme korvillamme: - Valmistautukaa ulos lähtöön! Asusteina työpuku, työlakki, kumikengät ja nahkarukkaset! Aikaa kaksi minuuttia!

Me käytävän perimmäisten tupien esimiehet välitimme tiedon muille tupalaisille, mutta me lähempänä päivystäjää olevissa tuvissa asuvat valmistauduimme ilman esimiehen selvitystä. Määräajan tultua päivystäjä komensin joukon ulos neliriviin. Pihalla odotellut ylikersantti Siivikko, ilman vastaanottoseremonioita äsähdin muodostelmassa hengittäville komentoni: Komppaniarakennus vastapäivään kiertäen neliriviin järjesty! Mars mars!

Meidän soturien joukossa esiintyi epätietoisuutta siitä, kumpaako kautta talo pitäisi kierähtää rinkiin. Rakennuksen kierrettyämme ja ryhmityksen muodostettuamme me kuulimme Siivikko suustani äskeisen komennon uudelleen. Niiden toisen lenkin jälkeen ylikersantti käskin ne tupiinsa.

Yliluutnantti Soppi annoin poikien ulkona laukatessa päivystäjälle uusia ohjeita. Peltilätkä kaulassani päivystävä alikersantti pirautin kelloa, tein niin heti kun väki ennätti käytävästä majoitustiloihinsa.

Tupakennostossa kävi kuhina meidän sotureiden verhotessa peltikertaamme sunnuntaipukuun, lippalätsään, vihreään kaulahuiviin, patiineihin sukkineen ja villasormikkaisiin. Entisin äkseerautumisin rakennus tuli kierrettyä ympäri.

Soppi sitten halusin poikien palaavan jälleen samaan asuun, joka niillä oli ollut päällä aloitettaessa. Palveluspukuisina ne pinkoivat nahkasaappaillaan Siivikko komennossani sorastettua pihaa lenkin.

Kun me ennätimme sisälle, päivystäjä ilmoitin että kahden minuutin kuluttua pitää olla taisteluvarustuksessa. Me soturit riuhdoimme päällemme maastopukua, maastosuojuksella peitettyä kypärää, pitkää nokiansaapasta, taisteluliivejä lapioineen, mutta ilman leipälaukkua ja kenttäpulloa, liipaisinsormellista kinnasta oikeaan- ja tavallista nahkarukkasta vasempaan käteen, kokonaisuutemme kruunasi keltaisella patruunanmurskaimella varustettu rynnäkkökivääri olalla. Pienen ulkoilun jälkeen palasimme sisälle.